Eduskuntavaalit 2007 -- erikoisia tuloksia

Lähetin ennen vaaleja kyselyn eduskuntapuolueiden kaikille Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirin ehdokkaille. Kysyin ketkä heistä hyväksyvät viranomaisrikollisuuden ja ketkä eivät hyväksy. Esimerkkinä viranomaisrikollisuudesta kerroin sosiaalitukien laittomat ulosmittaukset sekä oikeuden laista ja tosiasioista välittämättä tekemät päätökset tuomarin valitseman edunsaajan hyväksi.

Hieman yli 400:n ehdokkaan joukosta löytyi 69 laillisuuden kannattajaa. Tämä kaikkien puolueiden ehdokkaista koostuva rohkeiden ihmisten joukko ansaitsee erityisen kunnioituksen, sillä viranomaisrikollisten edessä tavallisen pehmoehdokkaan jalka alkaa tutista, huuli väpättää ja silmät pyörivät päässä. Sievästi sanottuna, laillisuuden kannattaminen ei ole muodissa.

Laillisuuden kannattajien pienehkön lukumäärän vuoksi esitän seuraavissa taulukoissa Uudenmaan ja Helsingin vaalipiirin laillisuuden kannattajien yhteenlasketut äänimäärät. Annettujen äänten jakautuminen kertoo varmaankin jotakin ehdokkaiden rohkeudesta ja itseluottamuksesta, puolueiden osallisuudesta laittomuuksien ylläpitoon sekä ehdokkaiden uskottavuudesta äänestäjien kannalta. Yhdistettyjen vaalipiirien erilaisuuden vuoksi tulokset kuvaavat kuitenkin paremmin puolueiden kuin yksittäisten ehdokkaiden suhtautumista viranomaisrikollisuuteen. Ehdokkaiden sijoituksen määräävät vertailuluvut olen laskenut laillisuuden kannattajien saamista äänimääristä.

Puolueiden äänimäärät paremmuusjärjestyksessä olivat:

1. Vihreät 13897
2. Vasemmistoliitto 11649
3. RKP 9650
4. Keskusta 9030
5. Kokoomus 6202
6. Perussuomalaiset 5944
7. SDP 4242
8. Kristillisdemokraatit 1752

Vertailuluvultaan kymmenen parasta ehdokasta paremmuusjärjestyksessä olivat:

1. Johanna Karimäki Vihreät (valittiin kansanedustajaksi)
2. Paavo Arhinmäki Vasemmistoliitto (valittiin kansanedustajaksi)
3. Christel Liljeström RKP
4. Mari Kiviniemi Keskusta (valittiin kansanedustajaksi)
5. Mikael Fogelholm Vihreät
6. Annukka Sandell Kokoomus
7. Ilkka Sysimetsä Perussuomalaiset
8. Tiia Aarnipuu Vasemmistoliitto
9. Maria Björnberg-Enckell RKP
10. Sanna Hellström Vihreät

Tämä tutkimus ei ole tilastollisesti eikä muutenkaan luotettavampi kuin vaalit kokonaisuudessaan. Tapahtuneiden tosiasioiden perusteella tästä voi kuitenkin todeta lyhyenä yhteenvetona, että Vihreiden ja Vasemmistoliiton vaatimukset lain noudattamiseksi olivat uskottavimmat, SDP:lle viranomaisrikollisuus on liian läheinen asia ja Kristillisdemokraattien henkilökohtaiset äänimäärät olivat hyvin alhaiset hyvästä sanomasta huolimatta. Puolueen menestykseen tarvittiin mahdollisimman monen ehdokkaan rohkeutta asettua viranomaisrikollisuutta vastaan sekä äänestäjiltä saatua henkilökohtaista kannatusta.

Ongelmapuolueet

Keskustapuolueen tulosta vääristää Mari Kiviniemen muista keskustalaisista poikkeava suuri äänimäärä. Ilman Mari Kiviniemeä Keskustapuolue olisikin jäänyt viimeiseksi. Kokoomuksen tulos olisi taas ollut huomattavasti parempi, jos Helsingin Kokoomuksesta olisi löytynyt laillisuuden kannattajia. Valitettavasti yhtäkään ei löytynyt, koska Kokoomuksen ainoa ilmeinen laillisuuden kannattaja Helsingissä ei saanut koneellaan tätä sivua näkyviin. Todennäköisin syy tähän on Symantec-nimisen yrityksen levittämä sensurointiohjelma, joka huomaamattomasti rajoittaa vakavasti lähes kaikkien suomalaisten internetin käyttöä.

Helsingissä toinen ongelmapuolue Kokoomuksen lisäksi oli SDP, josta löytyi vain yksi laillisuuden kannattaja. Uudellamaalla Kokoomuksessa ja jonkin verran myös SDP:ssä kannatettiin laillisuutta mutta Helsingin Kokoomuksesta ei kovallakaan yrittämisellä löytynyt edes yhtä laillisuuden kannattajaa.

Vielä paremmaksi henkilökohtaisesti pani eräs Perussuomalaisten ehdokas Uudellamaalla. Tämä ehdokas ilmoitti ja vahvisti oikein kahteen kertaan, että hän kannattaa viranomaisrikollisuutta, vaikka hän oli hyvin selvillä sosiaalitukien laittomista ulosmittauksista ja oikeuden laista ja tosiasioista välittämättä tekemistä päätöksistä tuomarien valitsemien edunsaajien hyväksi.

Puolueiden paremmuusjärjestyksestä

Puolueille haastatteluin saadun järjestyksen syytä voidaan kutsua äänestäjien hyväksymäksi radikaalisuudeksi. Vihreät ja Vasemmistoliitto saavat äänestäjiltään eniten kannatusta radikaalien hankkeiden toteuttamiseksi mutta Kristillisdemokraatit ja SDP pyrkivät säilyttämään yhteiskunnan nykytilan muuttumattomana. Pysähtyneisyyden syiksi voidaan arvioida sekä puolueen asettamia tavoitteita että näiden puolueiden äänestäjien toiveita.

Mahdollisesti myös Keskustapuolue kuuluu pysähtyneiden puolueiden joukkoon, sillä ehdokkaiden äänimäärien erot olivat niin vähäisiä, että yhden tai muutamankaan ehdokkaan puuttuminen ei olisi vaikuttanut puolueiden tuloksiin merkittävästi, lukuunottamatta Keskustapuoluetta, joka ilman parhaan ehdokkaansa ääniä olisi jäänyt viimeiseksi. Tällä tavoin arvioituna kaikkein pysähtyneimmät puolueet ovat Keskustapuolue, Kristillisdemokraatit ja SDP. Pysähtyneisyys radikaalisuuden vastakohtana -- tai taantumuksellisuus 1970-luvun sanoin -- tarkoittaa tässä puolueen kyvyttömyyttä ja haluttomuutta korjata vakavia yhteiskunnallisia ongelmia.

Yksittäiset ehdokkaat voivat kuitenkin poiketa paljonkin puolueensa keskimääräisestä linjasta kumpaan suuntaan tahansa. Tämä ilmenee esimerkiksi siten, että viisi jokaisesta kuudesta ehdokkaasta ei uskaltanut ilmaista kantaansa viranomaisrikollisuuteen, jota voidaan hyvin perustein pitää Suomen pahimpana yhteiskunnallisena ongelmana.

Sivun alku