Kiduttaminen on sallittua -- kirjoittamisesta vankeutta

Pyydän anteeksi joitakin tämän kirjoituksen outoja sanoja mutta outo on asiakin. Suomen valtio ottaa kiinni vääränvärisenä pitämiään miehiä ja takavarikoi heidän omaisuutensa. Rotuhygienisistä syistä miehet erotetaan suomalaisesta puolisostaan, miehiä kidutetaan ja heitä uhkaavat usean vuoden vankeusrangaistus sekä maastakarkotus. Kidutukseen turvautuneet rajavartiosto ja poliisi suojelevat toinen toisiaan sekä tosiasiat kätkien levittävät virheellisiä tietoja kidutettujen oikeudenkäyntiin ja yleiseen mielipiteeseen vaikuttaakseen. Virheellisten tietojen levittämisestä kiinnijääneet viranomaisrikolliset ovat rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen ja hänen apurinsa, yliluutnantti Marko Jokela Suomenlahden merivartiostosta.

Toukokuussa 2008, tuntematon käräjätuomari määräsi tamperelaisen Seppo Lehdon kahdeksi vuodeksi neljäksi kuukaudeksi vankilaan kunnianloukkauksesta -- en siis tarkoita, että käräjäoikeus tuomitsi vankeuteen, vaan että tuntematon käräjätuomari määräsi vankilaan. Väitetyn kunnian loukkaaminen tapahtui siten, että Seppo Lehto kuvaili nettisivuillaan eräitä todeksi havaitsemiaan asioita osuvin sanoin kaikkien ymmärtämällä tavalla. Esimerkiksi rikollisliigan johtaja, presidentti ja vapaamuurareiden ukkokerhon suurmestari Tarja Halonen on homomiehen kanssa kulissiavioliitossa elävä lesbo ja ulkopoliittisesti arvioituna ryssänhuora tai ryssänvittu.

Havaintojaan vahvistaakseen Lehto oli laittanut nettisivulleen valokuvan, jonka esittämän alastoman naisen rehevä alapää ja riippuvat rinnat olivat kuin suoraan todellisuudesta ja yläpää oli julkean nautinnolliseen hymyyn revenneen Tarja Halosen näköinen. Lisäksi Seppo Lehto vaikutti havainneen yleisesti ja erityisesti, että neekerit ovat alhaista rotua, neekerit vievät suomalaismiehiltä ihan oikeatkin naiset, neekerit pitää karkottaa Suomesta ja neekereiden maahantulo pitää estää.

Omien havaintojen kertominen voi olla vaarallista ja kerrotun ymmärtäminen oikein tai väärin vieläkin vaarallisempaa -- mutta mitä tapahtuisi, jos viranomaiset ja virkamiehet tekisivät samalla tavalla kuin kunnianloukkauksesta kahdeksi vuodeksi neljäksi kuukaudeksi vankilaan määrätty Seppo Lehto? Kuka silloin joutuisi vankilaan? Tämäkin päästiin näkemään kun Suomen rotuhygienian tasosta huolestuneet rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen ja yliluutnantti Marko Jokela väittivät Lehdon tapaan julkisesti, että neekerit ovat rikollisia ja rajavartiosto alkoi Häkkisen johdolla pyydystää neekereitä. Viranomaisrikolliset kertoivat toiminnastaan myös internetissä mutta seuraava linkki on tässä turvallisuussyistä vain tekstinä:

http://www.meripelastuskeskus.fi/rvl/bulletin.nsf/PFBD/
0F1778D934C6E9E3C22574120022DF86?opendocument

Häkki-Häkkinen kiduttaa häkkineekereitä

Ensimmäiset neekerit pyydystettiin maaliskuun 2008 alussa. Omituisen tummaihoiset neekerit eivät Suomen viranomaisten mielestä ole ainoastaan rikollisia, vaan neekerit ovat myös niin vaarallisia, että herra Häkkinen sulkee niitä häkkiin useiden kuukausien ajaksi ilman oikeudenkäyntiä. Jokaisella pyydystetyllä neekerillä on oma eristyshäkki, jossa neekeriä pidetään yksinäisyydessä 24 tuntia vuorokaudessa. Liikuntaa ja ulkoilumahdollisuutta ei ole eikä neekeri pääse pois vartioidusta häkistä kuin kerran kahdessa viikossa. Silloin kuusi valkoista vartijaa vie kahlehditun mustan neekerin katsomaan valkoista tuomaria, joka lähettää neekerin heti takaisin häkkiinsä. Tosiasiassa käynti tuomarin luona on teatteria ja häkkineekereiden kaikista asioista päättää yksi ainoa henkilö -- kiduttaja Häkkinen.

Neekereiden väitetty rikos on laiton maahantulo sekä sellaisen törkeä järjestäminen erityisesti kutsukirjeitä kirjoittamalla ja allekirjoittamalla. Tekoa väitetään törkeäksi ainoastaan siksi, että väittäminen törkeäksi "laillistaa" salakuuntelun ja mahdollistaa otteiden koventamisen kirjeiden kirjoittajia kohtaan. Koska herra Häkkisen vaatimia todisteita ei löytynyt edes kiduttamalla ja kidutettujen omaisia uhkailemalla, tuntien mittaisia kuulusteluja uhkauksineen toistetaan yhä uudelleen oudolla kielellä. Häkkinen yrittää saada kidutetut luhistumaan myös kidutetun omaisiin ja ystäviin liittyvillä kauhukertomuksilla, joiden sisältö on osoittautunut kokonaan keksityksi. Kiduttajan ja tämän apureiden kielet ovat suomi ja tankero-englantina tunnettu, vuosikymmeniä vanha pidgin-englanti silloisen ulkoministeri Ahti Karjalaisen tapaan suomeksi äännettynä. Tankeroisen kielessä dangerous==tankero, vaarallinen käärme Afrikassa.

Muutkin paperit ja allekirjoitukset ovat kiduttajalle tärkeitä, sillä kiduttaja vaatii kidutettua suostumaan kuulusteluun ilman asianajajaa ja kidutuksen lopettamisen ehtona allekirjoitusta papereihin, joiden sisältöä kidutettu ei ymmärrä eikä kielen vuoksi edes voisi ymmärtää. Asianajajan ja tulkin käyttämistä on muutenkin vaikeutettu, etnisistä ruoka-asioista ei ole välitetty, huonoon kuntoon mennyttä kidutuksen uhria on estetty pääsemästä lääkäriin, omaisten käynnit on tehty lähes mahdottomaksi, kidutettu ja hänen suomalainen aviopuolisonsa pidetään harvoissa ja lyhyissä tapaamisissa lasilla toisistaan erotettuna, vaimo ei saa koskettaa miestään, ääni on välitetty puhelimen kautta eikä kidutettu saa puhua äitinsä kanssa. Mitään lain tarkoittamaa poikkeuksellista syytä, johon tämä useiden kuukausien ajan jatkunut menettely ilman syytettä ja oikeudenkäyntiä perustuu, ei ole kyetty esittämään eikä vaatimuksista huolimatta ole edes yritetty esittää.

Kun kovasti laihtuneen kidutetun omat housut eivät enää pysyneet jalassa, kidutettu puettiin vangin vaatteisiin jo ennen oikeudenkäyntiä. Lopulta kidutetun ihonvärikin alkoi muuttua harmahtavaksi ja tilanne kävi niin vaaralliseksi, että kiduttajan apureineen piti suostua omaisten vaatimuksiin. Alunperin hyväkuntoisena pyydystetty kidutuksen nuori uhri saatiin näin joksikin aikaa tiputukseen mutta takaisin kidutushäkkiin siirrettynä miehen kunto huononee edelleen ja fyysiset vammat ovat näkyviä. Koska kidutuksen tarkoituksena on murtaa kidutetun tahto ja saada tunnustus tekoon, jota kidutettu ei ole tehnyt, henkiset vammat ovat vieläkin kovempia.

Edelläkerrottujen tietojen ja tässä vielä kertomattomien monien yksityiskohtien lisäksi rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen on yleiseen mielipiteeseen ja oikeudenkäyntiin vaikuttaakseen antanut lehdille ja televisiolle tahallisesti virheellisiä tietoja. Televisiosta tuttuun amerikkalaistyyliin herra Häkkinen on myös kidutetun ja tämän aviopuolison omaisuutta takavarikoimalla sekä avioparin työhön liittyvät asiakassuhteet väärillä tiedoilla tahallisesti tuhoten ja täten taloudellisiin vaikeuksiin saattamalla estänyt heitä järjestämästä puolustustaan viranomaisrikollisia vastaan.

Kantelu valtioneuvoston oikeuskanslerille

Vein rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikön, kapteeniluutnantti Seppo Häkkisen ja yliluutnantti Marko Jokelan tapauksen tutkittavaksi valtioneuvoston oikeuskanslerille 7.7.2008. Joitakin yksityiskohtia lyhyesti kuvaillen pyysin oikeuskansleria selvittämään erään syylliseksi ilman todisteita väitetyn miehen neljä kuukautta jatkunutta kiduttamista sekä viranomaisen ja virkamiehen kuten Seppo Häkkisen oikeutta tutkittavanaan olevan asian oikeudenkäyntiin vaikuttaakseen kutsua julkisesti rikollisiksi sellaisia, joita ei ole syytetty mistään ja joiden asiaa ei ole tutkittu eikä ratkaistu oikeudessa. Kaikki yksityiskohtaisetkin tiedot ovat oikeuskansleri Jaakko Jonkan käytettävissä ja kidutuksesta tietävät henkilöt kuten kidutetut sekä heidän omaisensa tulevat mielellään haastateltavaksi.

Kuinka pitkä aika tarvitaan kidutetun tahdon murtamiseen?

Koska yli neljän kuukauden kiduttamisella ei saatu näyttöä ja tunnustusta tekoon, jota kidutettu ei ole tehnyt, 24.7.2008 päättynyttä syytteen nostamisen määräaikaa pidennettiin kidutetun tilan huononemisesta huolimatta kahdella kuukaudella 25.9.2008 asti. Määräaikaa pidentäneet rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen (020-4106208, 040-8285763) ja yliluutnantti Marko Jokela (020-4106352) eivät siis pystyneet keksimään mistä kidutettua voisi syyttää, vaikka kutsuivat tätä julkisesti rikolliseksi jo noin neljä kuukautta aikaisemmin.

Tahdon murtamiseen tarvittava kidutusaika on ilmeisesti pidentynyt viime vuosina, sillä vielä 1980-luvulla puolustusvoimissa käytettiin palveluksesta kieltäytyneitä vastaan Tilkan sotilassairaalassa Helsingissä vaikuttaneen natsisaksalaisen Max Blumenthalin johdolla kirkasvalomenetelmiä, valelääkkeitä, huumaamista kemikaaleilla ja eristämistä kahdeksi viikoksi. Nyt tarvitaan huomattavasti pitempi aika ainakin tässä tapauksessa, jossa ajaksi muodostuu vähintään kuusi ja puoli kuukautta ilman mitään tietoa tulevaisuudesta.

Pelastetaanko kidutetut vai kiduttajat apureineen?

Viranomaisrikollisten neekeriohjelma vääränväristen miesten karkottamiseksi Suomesta on perinteisen kaavan mukainen. Kun kidutettu määriteltiin syylliseksi ennen asian tutkintaa eikä tutkinta tuonutkaan esille toivottua rikosta, syytteen nostamisen määräaikaa ja vapaudenriistoa pidennettiin havaitun syyttömyyden vuoksi kahdella kuukaudella. Kidutetun vapaudenriisto on täten kokonaan perusteeton ja kidutettu olisi pitänyt vapauttaa heti mutta viranomaisrikolliset arvelivat pidennetyn kidutuksen tehoavan. Kidutetulle itselleen on ilmoitettu, että kidutus päättyy heti, jos hän allekirjoittaa tunnustuksen tekoon, jota hän ei ole tehnyt.

Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Tunnustuksen saamiseksi tarvittava kidutus on määritelty viranomaisrikollisten salaisissa toimintaohjeissa eikä kidutuksen perustuminen juuri näihin ohjeisiin ole kiistanalainen asia. Mainitut herrat ovat ilmoittaneet noudattavansa ohjeita mutta kidutuksen paljastumisen ja lausuntojensa vuoksi umpikujaan joutunut herra Häkkinen on suuressa hädässä. Tutkinnanjohtajuutta vaihdetaan siksi jatkuvasti edestakaisin usean henkilön kesken, herra Häkkinen kieltäytyy antamasta mitään päätöksiä kirjallisena, omaisten vierailut kidutetun luona on estetty, kirjeitä ei saa lähettää eikä vastaanottaa eikä puhelinta saa käyttää. Vaihtuvana tutkinnanjohtajana kidutustehtävissä ovat Seppo Häkkinen, Marko Jokela, Mikko Oksanen (040-8482715) ja Kimmo Kiiskinen (050-4562609). Myös vangitsemisen jatkamisesta päättävää tuomaria on vaihdettu neljä kertaa, jotta tuomari ei pystyisi perehtymään asiaan ja jotta kaikki valta olisi kiduttaja Häkkisellä.

Kun kidutus oli jatkunut noin viiden kuukauden ajan, kidutetun lähiomaiset yrittivät selvittää missä kidutettua tuolloin säilytettiin ja oliko kidutettu vielä elossa. Mitään tietoja ei saatu mutta kirjallisen tiedustelun vastaanottamisesta onnistuttiin erikoisin järjestelyin saamaan leimattu ja allekirjoitettu todistus. Edes Turun vankilan lääkäri ei tunne kidutettujen terveydentilaa, sillä hänen ainoa aikaisemmin havaittu tutkimusmenetelmänsä on oviaukosta katsominen. Tällainen hädänalaisen potilaan tutkimatta jättäminen on niin vaarallista, että useita nuoria ja terveitä miehiä kuolee suomalaisten viranomaisrikollisten käsittelyyn vuosittain. Erityisessä hengenvaarassa ovat kidutetut, sillä kidutus on käsittelyn kovuusasteikolla juuri ennen murhaa.

Suomi rikkoo ihmisoikeuksia -- kantelu eduskunnan oikeusasiamiehelle

Suomi on suuri poikkeus maailman kaikkien maiden joukossa, sillä täällä kuka tahansa voidaan laittaa pituudeltaan rajoittamattomaan häkkikidutukseen ilman syytettä ja ilman oikeudenkäyntiä. Viranomaisrikolliset yrittävät lisäksi salata kidutetun olinpaikan ja terveydentilan lähiomaisiltakin.

Mikäli kidutetun olinpaikkaa ei pystytä salaamaan, se pyritään valitsemaan mahdollisimman kaukaa omaisten, ystävien ja mahdollisen asianajajan kotipaikasta. Pääkaupunkiseudulta siepatut viedään siksi ensin Vantaalle ja kun asianajaja on valittu täältä, siepatut siirretään sitten Turkuun tai Mikkeliin. Kidutusuhreistaan julkisuuteen tahallisesti vääriä tietoja antanut rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen joutuu kasvonsa säilyttääkseen luomaan yhä uutta keksittyä totuutta aikaisemmin esittämiensä väärien tietojen peittelemiseksi. Peittely ei kuitenkaan onnistu, sillä herrat Häkkinen ja Jokela ovat jo jääneet kiinni.

Valtioneuvoston oikeuskanslerille saapunut, kidutusta ja väärien tietojen levittämistä koskeva viranomaisrikollisuustapaus siirrettiin eduskunnan oikeusasiamiehelle 10.7.2008 (1224/90 1§ 1. momentti, 1. ja 2. kohta sekä 2§). Myös tämä nettisivu on kantelun liite ja siten julkinen asiakirja. Siksi sivun sisällön julkaiseminen on varmasti sallittua eikä tätä julkista asiakirjaa voida laillisesti sensuroida.

Lisäksi eduskunnan oikeusasiamies joutuu toisen erillisen kantelun vuoksi selvittämään oliko poliisilla, rajavartiolaitoksella ja kidutukseen osallistuvilla sotilashenkilöillä oikeus kieltäytyä ilmoittamasta kidutetun aviopuolisolle onko kidutettu elossa, missä häntä silloin säilytetään ja minne saapumalla kidutetun äiti, puoliso sekä pariskunnan lapset voivat omin silmin todeta kidutetun olevan vielä elossa viiden kuukauden kidutuksen jälkeen.

Leimatun ja allekirjoitetun todistuksen saaminen eduskunnan oikeusasiamieheltä kanteluasiakirjan vastaanottamisesta oli poikkeuksellisen vaikeaa. Eduskunnan lisärakennuksessa oikeusasiamiehen toimistossa työskennellyt nainen alkoi inttää vastaan mutta joutui sadatellen taipumaan ja antamaan todistuksen. Olen ollut vastaavassa tilanteessa noin 300 kertaa ja kohdannut vastustelevan viranhaltijan vain kaksi kertaa.

Todistuksena saatu jäljennös on asian kansainvälisen käsittelyn kannalta erittäin tärkeä ja se on siksi myös vaarassa joutua poliisin takavarikoimaksi. Edellisen kantelun liitteen jättäminen oli sekin vaikeaa, koska alkuperäistä kappaletta ei voinut luovuttaa, kopioista vaadittiin yhteensä 1.40 euroa, hinnan laskeminen sivumäärän perusteella oli mutkikasta eikä eduskunnan oikeusasiamieheltä löytynyt viiden euron setelillä maksettaessa vaihtorahaa.

Pääseekö rikollisista koskaan eroon?

Nyt paljastunut rotuun ja ihonväriin perustuva ulkomaalaisten miesten kiduttaminen vahingoittaa Suomen ja kaikkien suomalaisten mainetta sekä aiheuttaa diplomaattisen ongelman. Suomi on rasistinen kiduttajavaltio, jossa rotuhygienia, kasvojen menettämisen pelko, tilaisuus varastaa rahaa ja omaisuutta toisten viranomaisrikollisten suojelemana, ylenemismahdollisuudet liigassa sekä kosto ja kiusanteko viranomaisrikollisuuden vastustajia kohtaan ovat rikollisten tekojen tärkeimmät vaikuttimet.

Rikos on aina sallittu, kun tekijät ovat sopivia henkilöitä ja riittävän korkeassa asemassa. Suomalaista korruptiota ei edes kutsuta korruptioksi, koska rikolliset saavat täällä merkittävän osan rahoistaan suoraan verovaroista eikä rahaa siksi tarvitse vaatia korruption uhreilta henkilökohtaisesti. Korruptio on tällä tavoin rakennettu yhteiskunnan kiinteäksi osaksi, josta esivallan aiheettoman kunnioittamisen ja tätä varten lastentarhoista vanhainkoteihin asti ylläpidetyn laajan pelottelu- ja uskottelujärjestelmän vuoksi ei voida päästä eroon. Viranomaisrikollisuuden pahasti saastuttama Suomi saattaa hyvinkin olla maailman korruptoitunein valtio.

Kuka on viranomaisrikollisten liigan todellinen johtaja?

Viranomaisrikollisuus on Suomen ylivoimaisesti suurin yhteiskunnallinen ongelma, josta rehellisetkin virkamiehet, toimittajat ja tulonsa käräjätuomareiden kanssa yhteistyötä harjoittaen saavat asianajajat ovat oman etunsa vuoksi aivan hiljaa -- mutta kuka on viranomaisrikollisten liigan todellinen johtaja?

Tavalliset ihmiset pääsevät tämän vaarallisen suurmestarin ja hänen lähimpien apureidensa jäljille, kunhan tarkkailevat rikollisten tavoitteita, toimintaedellytyksiä, toiminnan seurauksia ja rikosten peittelymahdollisuuksia. Näitä ovat esimerkiksi tutkittavan turvattu asema, valta ja valtaan tai johonkin uskottelujärjestelmään perustuva aiheeton arvovalta, tehtävä muiden ohjaajana, valvojana tai kurittajana sekä lähiympäristön helpon rahan suuri määrä.

Toinen tapa selvittää asiaa on kysyä siitä mahdollisimman riippumattomilta ihmisiltä, kuten kaikkein köyhimmiltä, kaikkein rikkaimmilta, eläkeläisiltä, kuolemansairailta, ammattipelureilta tai luotettavia offshore-palveluita tuottavilta konsulteilta. Vain harva pääsee edes esittämään kysymyksen sopivalle henkilölle kahden kesken hienovaraisesti mutta vastausten perusteella on helppoa havaita useimpien asioiden olevan varsin tarkasti päinvastoin, kuin asiasta vastuussa olevat viranomaiset ja virkamiehet esittävät.

Jokainen voi kysymättäkin ajatella salaa ja yrittää siten itse arvioida, kuka on viranomaisrikollisten liigan todellinen johtaja. Varmaa on ainakin, että rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen ja hänen apurinsa, yliluutnantti Marko Jokela Suomenlahden merivartiostosta ovat juuri tämän asian likaisen työn tekijöinä erittäin vaarallisia viranomaisrikollisia.

Rampa ankka vastaa kidutuksesta

Välitön syyllinen on rajavartioston Helsingin rajatarkastusosaston varapäällikkö, kapteeniluutnantti Seppo Häkkinen. Ulkomailta katsottuna kidutuksesta on kuitenkin erityisesti vastuussa Suomea ja suomalaisuutta kaikilla havaituilla ja havaitsematta jääneillä kyvyillään sekä ominaisuuksillaan edustava presidentti Tarja Halonen.

Älköön siis kukaan alastomien naisten kuvia katseltuaan väittäkö, ettei Tarja Halonen ole edustava presidentti. Kuten olen selvästi kertonut, rouva Halonen on edustava presidentti, vaikka valtiotieteen tohtori Jukka Tarkka kuvailikin rouva Halosen nopeasti edennyttä syrjäytymista Iltalehden nettisivuilla 30.7.2008 sanoin "omalla tavallaan jo rampa ankka".

Tarja Halosta katselleen Jukka Tarkan tunnistama rampa ankka (lame duck) tarkoittaa peitellyn kyvyttömyytensä, sopimattoman käyttäytymisensä tai olosuhteiden muuttumisen vuoksi merkittävässä virassa ennenaikaisesti mitättömäksi muuttunutta henkilöä, josta toivotaan päästävän eroon mahdollisimman pian mutta ei voida päästä.

Tosiasiassa neiti/rouva/herra Tarja Halonen on ollut politiikassa aina rampa ankka. Hyväuskoiset äänestäjät ovat epäoleelliseen keskittyneen mainonnan vuoksi kuvitelleet hänen olevan tavallisia naisia edustava nainen eivätkä siksi ole voineet huomata hänen olevan rampa ankka. Ankan viimeiset tilaisuudet ärhennellä ovat pian ohi mutta vielä voisi hieman rähistä. Hyväksyykö rampa ankka kidutuksen vai onko kidutuskäsky ankan antama?

Eräitä pieniä yksityiskohtia

Maaliskuun 12. päivänä 2008 viranomaisrikolliset tunkeutuivat kotiini, rikkoivat ja ryöstivät tavaroita, ottivat vihkitodistukseni väkivaltaisesti ja sieppasivat mieheni... Palaan rikoksen tarkkoihin yksityiskohtiin olosuhteiden sallimalla tavalla myöhemmin. Sopivaa ajankohtaa odotellessani en kuitenkaan voi olla lainaamatta tähän muutamaa lausetta eräästä kuolemattomasta kirjasta, jonka ensimmäisen sivun noin 160 vuotta sitten muistiinmerkityt tapahtumat tunnelmineen ovat kuin tämän päivän Suomesta. Kirja alkaa seuraavasti.

"Mielestäni voi henkilökuvia luoda vain se, joka on paljon tutkinut ihmisiä, samoin kuin kieltä saattaa hallita ainoastaan perinpohjaisen opiskelun jälkeen. Kun en vielä ole saavuttanut sellaista ikää, jolloin mielikuvitus luo uutta tyhjästä, tyydyn vain kertomaan mitä olen kokenut. Pyydän siis lukijaa olemaan vakuuttunut tämän tarinani todenperäisyydestä, sillä sankaritarta lukuunottamatta kaikki sen henkilöt ovat yhä elossa.

Sitäpaitsi useimmille tähän kirjaan kootuille tapahtumille on Pariisissa olemassa todistajia, jotka voivat ne varmentaa ellei minun sanani riitä. Erikoisten asianhaarojen vuoksi olen ainoa, joka voin näitä tosiasioita kuvata, sillä minä yksin olen saanut läheltä seurata niitä viimeisiä vaiheita, joita ilman kertomus ei olisi kiinnostava eikä täydellinen. Nämä seikat joutuivat tietooni seuraavalla tavalla.

Maaliskuun 12. päivänä 1847 näin Laffitte kadulla ison keltaisen julisteen, jossa ilmoitettiin pian tapahtuvasta huonekalujen ja antiikkiesineiden huutokaupasta. Myynti tapahtui kuolemantapauksen johdosta. Tiedoituksessa ei mainittu vainajan nimeä, mutta huutokaupan oli määrä tapahtua saman kuun kuudentenatoista kello kahdestatoista viiteen Antinin kadun numero yhdeksässä..." (Alexandre Dumas nuorempi, Kamelianainen, La Dame aux Camélias 1848, Lehtipaino oy 1945, suomentanut Kai Kaila)

Kaiken epäoleellisen selitys

Käytin edellä erästä sanaa, jonka poliittista tärkeyttä ei voi ehkä ymmärtää ilman selitystä. Tuo sana -- epäoleellinen -- on lähtöisin tasa-arvovaltuutettu Marianne Laxénin saaman kuuluisan "VIVE LES HOMMES" -postikortin herättämästä julkisesta keskustelusta. Neiti/rouva/herra Laxén oli Tarja Halosen erityisen läheinen kumppani, korttia kutsuttiin kikkelikortiksi ja sen lähettivät Laxénille Tupolevin veljekset vuonna 1990.

Poliittisesti oleellisia ovat edelleenkin vain mitättömät asiat kuten ilmastonmuutos. Siksi tarvitaan joku, joka kertoo vaikka savoksi, mitä iliman pilluu oikeasti tarkoittaa, mitä se aiheuttaa ja millä tavoin tuosta äärimmäisen vakavasta ongelmasta voitaisiin päästä eroon.

Kiitos sinulle, joka olet lukenut tämän. Tule tänne pian uudelleen katsomaan mitä naurettavaa viranomaisrikolliset tekevät kirjoituksen johdosta ja lue myös Kamelianainen, La Dame aux Camélias. Ota minuun yhteyttä, jos haluat huomiota herättämättä osallistua huomiota herättäen taisteluun viranomaisrikollisuutta vastaan.

Sivun alku