Viranomaisrikollisuuden määritelmä

Viranomaisrikollisuus on valtion ja kuntien suojatyöpaikoissa ammatillisilla peitenimillä toimivien järjestäytyneiden ammattirikollisten uhreihinsa kohdistamaa henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa laittomien etujen hankkimiseksi viranomaisrikollisille sekä näiden kavereille ja yrityskumppaneille. Jos viranomaisrikollisten uhri ei alistu gangstereiden määräyksiin, seurauksena on lisäksi merkintä mustaan listaan sekä kostoa ja kiusantekoa koko loppuelämän ajaksi. Suojatyöpaikka tarkoittaa tässä erityisiä järjestelyjä, joiden tarkoituksena ja seurauksena on, että viranomaisrikollisten ei tarvitse noudattaa lakia. Viranomaisrikolliset ovat teoistaan riippumatta lain yläpuolella.

Hieman kevyemmin sanoin määriteltynä viranomaisrikollisuus on jatkuvaa, suunnitelmallista toimintaa, jossa viranomainen ja virkamies rikkovat tai kiertävät tahallisesti lakia tai vääristelevät tietoja itsensä, kavereidensa ja yrityskumppaneidensa eduksi, kasvonsa säilyttääkseen, kostaakseen tai tehdäkseen kiusaa epämiellyttäviksi kokemilleen henkilöille ja yrityksille, estääkseen valittamisen, vaikeuttaakseen julkisten palveluiden ja tietojen hankintaa, tietojen ja mielipiteen julkaisemista tai osallistumista mielenosoitukseen.

Määritelmään sisältyvät myös viranomaisrikollisten loogisesti mitättömät kehäpäätelmät (positive feedback). Tällöin viranomaisrikolliset esittävät toistensa suojelemiseksi, että kun viranomainen tai viranhaltija rikkoo lakia tai ihmisoikeuksia, juuri valittamisen tarpeen aiheuttaneen menettelyn käyttäminen osoittaa, että menettely ei ollut virheellinen ja että valitus on siksi aiheeton.

Jos siis ei olisi tehty niin kuin tehtiin, olisi tehty virhe, sillä kun tehtiin niin kuin tehtiin, juuri tämä teko osoitti, että niin sai tehdä. Viranomaisrikollisten maailmassa erityisesti jatkuva lain ja ihmisoikeuksien rikkominen osoittavat jatkuvuutensa vuoksi, että lakia ja ihmisoikeuksia ei ole rikottu. Tämän laittoman toiminnan peitenimi on "käytäntö".

Edellistä muistuttava viranomaisrikollisten menettely on ilmoittaa, että jotakin ei voitu tehdä siksi, että sitä ei tehty. Esimerkiksi asiakirjan jäljennöstä ei voitu luovuttaa siksi, että sitä ei luovutettu tai päätöstä jostakin asiasta ei voitu tehdä siksi, että sitä ei tehty. Jokin yksityiskohta, johon kansalainen asiassaan vetoaa, saattaa kadota myös niin täydellisesti, että siitä ei mainita yhdelläkään sanalla, jolloin viranomaisrikollisen ei tarvitse erikseen mainita, että tuon yksityiskohdan käsittelemättä jättäminen johtuu käsittelemättä jättämisestä.

Vaikka viranomaisrikollisten esittämät loogiset mitättömyydet mustan väittämiseksi valkoiseksi ovatkin sivusta katsottuna naurettavia, kyseessä on erittäin vakava järjestäytyneen rikollisuuden muoto, joka piilossa julkisuudelta aiheuttaa suuria taloudellisia vahinkoja ja inhimillisiä kärsimyksiä paitsi viranomaisrikollisten uhreille ja heidän omaisilleen, myös välillisesti jokaiselle suomalaiselle. Edunsaajia Suomen valtion ja viranomaisrikollisten itsensä lisäksi ovat viranomaisrikollisten kaverit, apurit ja yrityskumppanit. Viranomaisrikollisia voivat olla sekä viranomaiset että henkilöt kuten esimerkiksi käräjäoikeus ja käräjätuomari tai vastaavasti verotoimisto ja verotoimiston työntekijä.

Lyhenteistä

Olen käyttänyt viranomaisrikollisesta lyhennettä "rikollinen", samoin kuin "joulupukki" on "pukki". Toisin sanoen -- virkamiehen kunniaa ei edes teoriassa voi loukata kutsumalla tätä rikolliseksi, mikäli tällainen rikollinen on viranomaisrikollinen. Suomen laki ei edes tunne minkäänlaista viranomaisrikollisuuden määritelmää. Ensimmäinen ja ainoa oikea viranomaisrikollisuuden määritelmä on tällä sivulla.

Järjestäytynyt viranomaisrikollisuus

Kaiken järjestäytyneen rikollisuuden tärkein tavoite on tulla osaksi yhteiskunnan rakenteita, johon viranomaisrikollisuus syntytapansa vuoksi tarjoaa ylivoimaisesti parhaat mahdollisuudet. Viranomaisrikollisten kaappaamassa yhteiskunnassa kaikkein vakavinta rikollisuutta ei kutsuta enää rikollisuudeksi eikä lain ja ihmisoikeuksien rikkomisesta voi valittaa kuin sellaiselle, jonka lakia ja ihmisoikeuksia rikkovasta toiminnasta on kyse ja jonka oma tai kaverin palkka perustuu viranomaisrikollisen varastaman rahan ja omaisuuden arvosta laskettavaan provisioon. Verottajan, poliisin, syyttäjien, käräjätuomareiden ja avustavien ulosottomiesten liiga toimii tälläkin hetkellä juuri näin.

Viranomaisrikollisten juonittelu kansalaisia vastaan ja toistensa suojelemiseksi tarkoittaa käytännössä, että viranomaisten ei tarvitse noudattaa lakia. Varkaudesta kiinni jäänyt tavallinen kansalainen ei voi alkaa laillistetuksi ammattivarkaaksi väittämällä, että juuri varastaminen osoittaa varastamisen lailliseksi mutta viranomaisrikollisten liiga tekee tällaista rajoituksetta vuoden jokaisena päivänä.

Viranomaisrikollinen työskentelee useimmiten oikeuslaitoksen palveluksessa tuomarina, kihlakunnanvirastossa eri tehtävissä tai verotoimistossa. Jääminen kiinni ainoastaan parantaa viranomaisrikollisen asemaa, sillä kova jätkä -- varsin usein myös nainen -- on kova jätkä myös viranomaisrikollisten liigassa ja samoihin tekoihin syyllistyneenä arvokas tuki sekä kannustaja liigan kaikille jäsenille.

Viranomaisrikollisten juhlapäivää vietetään Adolf Hitlerin syntymäpäivänä 20. huhtikuuta. Vuoteen 1982 saakka Suomea 26 vuoden ajan hallinnut Urho Kekkonen oli vain 11 vuotta nuorempi kuin Adolf Hitler.

Loistokasta elämää kaltereiden väärällä puolella

Viranomaisrikollisuus on erittäin vakava lain, aseman ja vallan väärinkäyttöön perustuva järjestäytyneen rikollisuuden muoto, joka ulottuu kaikkein köyhimpien sosiaalitukien varastamisesta talouden ja politiikan ylimmälle tasolle ja vaikuttaa jokaisen suomalaisen elämään.

Viranomaisrikolliset ja heidän yrityskumppaninsa kuuluvat kaltereiden taakse mutta jokainen suomalainen tietää, että laki ei ole kaikille sama. Siksi vähäisetkään nopeat muutokset eivät ole mahdollisia. Viranomaisrikolliset suojelevat uskollisesti toinen toisiaan sekä yrityskumppaneitaan ja jokaiseen palvelukseen kuuluu vastapalvelus. Liigan jäsenten elinikäinen riippuvuus toisistaan takaa, että viranomaisrikollisten uhrit eivät voi koskaan saada takaisin rahojaan, omaisuuttaan ja oikeuksiaan.

Järjestäytynyt viranomaisrikollisten liiga syntyi Suomeen suurelta osin samankaltaisesti kuin 1800-luvun alussa toimintansa aloittanut Italian Mafia. Mafian jäsenet olivat aluksi valtion virkamiehiä, jotka alkoivat itse harjoittaa samaa rikollista toimintaa, jonka estämiseksi heidät oli palkattu.

Suomalainen viranomaisrikollisten liiga ja Mafia syntyivät samalla tavalla

Arvojärjestyksestä

Jotta viranomaisrikollisuuden pääperiaatteita voitaisiin verrata muihin tunnettuihin ilmiöihin, esitän vielä eräiden tärkeiden inhimillisten toimintojen lyhyen kuvauksen ja niiden keskinäisen järjestyksen tahdon perusteella järjestettynä. Luettelon ensimmäiset asiat perustuvat vapaaehtoisuuteen ja viimeiset pakkoon. Pakko ja vapaaehtoisuus jakavat toiminnot selvästi kolmeen ryhmään. Rakkaudesta on pitkä matka viranomaisrikollisuuteen miltä tahansa kannalta katsoen eivätkä nämä ilmeisesti koskaan yhdisty samassa henkilössä.

1. Rakkaus. Rakkaus on pyyteetöntä mutta ihmisen elinikään verrattuna keskimäärin lyhytaikaista. Enemmän antamista kuin saamista ja siitä huolimatta mahdollisesti ainoa asia mitä ihminen todella tavoittelee. Ilmeinen elämän tarkoitus.
2. Lähimmäisenrakkaus. Jo lähimmäisenrakkauteen sisältyy jonkinlaisia vaatimuksia mutta nämä perustuvat keskinäiseen ymmärrykseen, ne pidetään piilossa ja ne toteutuvat itsestään.
   
   Vapaaehtoisuuden raja
   
   
3. Viihde. Viihde sisältää leikkiä ja elämyksiä. Esimerkiksi tiede, taide ja urheilu. Pelkkää tarkoituksetonta ajankulua sivusta seurattuna mutta itse harjoitettuna näihin sisältyy myös ponnistuksia kuvitellun ja samalla tarpeelliseksi koetun arvostuksen hankkimiseksi.
4. Hyöty. Hyöty saadaan työstä tai rahapeleistä. Rahapelejä ovat esimerkiksi vedonlyönti, sijoittamiseksi kutsutut rahapelit kuten rahastot ja pörssipelit sekä asunnon hankinta. Rahapeleissä otetaan rahaa näennäisen vapaaehtoisilta luovuttajilta, jotka myös halusivat voittaa mutta hävisivät tai sitten hävitään itse ja ollaan siitä aivan hiljaa. Kaikissa rahapeleissä on mukana välittäjäksi kutsuttu tarpeeton välistävetäjä, kuten esimerkiksi kiinteistönvälittäjä tai pankki, joka voittaa aina, vaikka asiakkaat häviäisivät rahansa.
   
   Pakon raja
   
   
5. Rikollisuus. Rikollisuus on tekijälleen hyödyllistä toimintaa, johon viranomaisrikolliset pakottavat valitsemansa uhrit saattamalla heidät sellaiseen tilaan, että muuta toimeentulon mahdollisuutta ei ole olemassa. Viranomaiset aiheuttavat suurimman osan rikollisuudesta paitsi pakottamalla rikokseen, myös luomalla markkinat ja takaamalla hinnat kuten esimerkiksi huumekaupassa. Varsinaisen rikollisuuden erottaa viranomaisrikollisuudesta rehellisyys. Varas varastaa eikä viranomaisrikollisen tapaan väitä, että otti muuten vaan mutta ei varastanut. Laajamittainen rikollinen toiminta ja erityisesti talousrikokset ovat sallittuja kun toimintaa harjoittavat oikeat henkilöt yhdessä toisten oikeiden henkilöiden kanssa.
6. Viranomaisrikollisuus. Viranomaisrikollisuus on järjestäytyneen viranomaisrikollisten liigan itse itseään ylläpitävää epärehellistä toimintaa, lakia ja ihmisoikeuksia tahallisesti rikkoen. Tätä harjoittavat erityisesti samat henkilöt, joiden tehtävänä on valvoa muiden henkilöiden ja yritysten toimien lainmukaisuutta. Tämän pahemmin kansalaisten luottamusta ei voisikaan pettää. Rikoshyöty jää pysyvästi viranomaisrikollisten sekä heidän kavereidensa, apureidensa ja yrityskumppaneidensa haltuun. Kasvatus järjestelmän alamaiseksi, tietämättömyys sekä omien etujen menettämisen pelko pitävät sivulliset hiljaisina eikä viranomaisrikollisten uhreillakaan ole mitään keinoja puolustaa itseään, perhettään, rahojaan ja omaisuuttaan.

Ajatteletko oikein vai väärin?

Jos lukijalla ei ole ennestään mitään tietoja viranomaisrikollisuudesta, tutustumisen viranomaisrikollisten toimintaedellytysten ylläpitämiseksi rakennetun kasvatusjärjestelmän uloimpaan kuoreen voi aloittaa yksinkertaisimmin seuraamalla television uutisia ja tarkkailemalla kuulemaansa. Yhdenmukaistaminen, tasapäistäminen, aivopesu ja manipulointi ovat kiellettyjä sanoja, joiden merkitys avautuu vasta kun tarkkailija on alkanut ajatella väärin ja hänestä on tullut viranomaisrikollisuuteen perustuvan suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän kannalta vaarallinen toisinajattelija. Joillekin tämä tapahtuu puolessa tunnissa, useimmille ei koskaan.

Väitettiinkö television uutisissa esimerkiksi, että tavara tai elintarvike oli kotimainen, vaikka se oli suomalainen? Tekikö kirkko jotakin, vaikka sen teki Suomen evankelis-luterilainen kirkko eikä jokin muu kirkko? Sanoiko piispa jotakin, vaikka sanoja oli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispa eikä jonkin muun kirkon piispa? Tehtiinkö uudistus, vaikka tehtiin muutos, jonka hyödyllisyyden tai haitallisuuden kansalainen itse olisi pystynyt arvioimaan? Olivatko urheilutapahtumaan liittyvän rahapelin kertoimet Veikkaus-nimisen yhtiön vai jonkin muun yhtiön kertoimia? Voittiko kilpailun tai ottelun Suomi vai jokin henkilö tai joukkue? Olivatko asiat erilaisia tai samanlaisia muissa maissa vai ainoastaan joissakin muissa maissa? Tekikö jonkin teon rikollinen vai ihminen, jonka käräjätuomari onnistui lähettämään vankilaan? Tekikö vankilaan suljettu ihminen ihan oikean rikoksen vai olivatko lakia rikkovat viranomaiset ja virkamiehet ajaneet hänet niin epätoivoiseen tilaan, että hänellä ei ollut enää mitään muuta mahdollisuutta hankkia toimeentuloaan? Päättikö asiasta oikeus vai jokin käräjätuomari, jolla on oikea nimi ja jonka toiminnasta viranomaisrikollisena kansalaiset saattaisivat olla kiinnostuneita? Sijoittiko joku rahaa vai pelasiko hän pörssin rahapelejä, joissa toisen voitto on toisen tappio? Syntyikö pörssin rahapeleistä ainoastaan voittoa vai hävisikö joku toinen juuri nuo samat rahat? Päättikö asiasta Suomi vai vapaamuurareiden salainen suurmestari? Parannettiinko jotakin asiaa vai huononnettiinko jotakin toista? Oliko kuvissa näkynyt henkilö Danny vai Ilkka Lipsanen? Oliko sota kansalaissota, vapaussota vai sisällissota? Ammuttiinko terroristi vai vapaustaistelija? Oliko uutisissa mainittu jumala äärikristittyjen keksimä kuvitteellinen jumala vai jokin muu jumala? Menehtyikö puolueen poliitikko vai kuoliko hän? Ymmärsikö uutistekstin tuottaja sanojaan vai kirjoittiko hän edustamansa järjestelmän uskollisena oppilaana ja oman ajattelukykynsä menettäneenä, että yli sata sikaa menehtyi tulipalossa? Juuri näin tapahtui mutta olivatko sanat oikeita ja mistä syystä käytettiin juuri niitä sanoja, joita käytettiin? Tarkkailijan seuraava tehtävä on selvittää mitkä tapahtumat ovat uutisia ja mitkä eivät sekä miksi on näin ja kuka tai mikä päättää tämän hänen puolestaan.

Lastentarhoissa, kouluissa, kirkossa, armeijassa, työpaikoilla, puolueessa, lehdissä ja televisiossa harjoitettu, koko elämän kestävä yhdenmukaistava mielipiteenmuokkaus estää alistettuja kansalaisia näkemästä omin silmin ja ajattelemasta omin aivoin. Kenenkään ei kannata naureskella esimerkiksi Pohjois-Korean kaltaisten suljettujen yhteiskuntien kummallisuuksille. Vaikka asiat ovat erilaisia, täysin sama menetelmä kuin Pohois-Koreassa, ylläpitää myös suomalaista yhteiskuntaa ja mahdollistaa viranomaisrikollisten toiminnan. Suurten poliittisten puolueiden vähäisten erojen vuoksi Suomi on todellisuudessa henkilöllisyydeltään kätkettyjen korkeimman tason vapaamuurareiden hallitsema yksipuoluemaa, jonka järjestelmän muuttaminen on tehty mahdottomaksi. Järjestelmän voisivat muuttaa ainoastaan ne, joiden etujen ylläpitämiseksi järjestelmä on luotu.

Käytännössä viranomaisrikollisuus on aina rajua väkivaltaa, jonka olemassaoloa sivullisen saattaa olla vaikeaa huomata yhteiskunnan kaikilla alueilla harjoitettavan kasvatus-, peittely- ja uskottelutoimien vuoksi. Juuri samat sanat, joilla kansalaisia pidetään kurissa, voivat kuitenkin tarkasti kuunneltuna muuttaa kuulijan maailman. Uutisten 15 minuuttia ja sitä seuraava oivallus riittävät uudenlaisen elämän aloittamiseen.

Osallistu taisteluun viranomaisrikollisuutta vastaan!

Sekä suurten että pienten asioiden ja tapahtumien tavanomainen järjestys, jonka kautta viranomaisrikollinen jää kiinni on välinpitämättömyys, pönötys, ärhentely, uhittelu ja juonittelu muiden viranomaisrikollisten kanssa. Pääseminen näin pitkälle palkitsee aloittelevankin viranomaisrikollisuuden tutkijan ruhtinaallisesti, sillä juonitteluvaiheesta tutkimusten kautta saatavat sisäpiirin tiedot ovat yhtä hauskoja kuin sisäministerin televisiohaastattelut. Lopulta viranomaisrikollinen menettää täydellisesti malttinsa, hyökkää laittomia toimia tutkinutta kansalaista vastaan muiden viranomaisrikollisten tukemana ja alkaa pönöttää entistäkin kirkkaammin.

Viranomaisrikollisten toimien naurettavuuden ei saa kuitenkaan antaa estää näkemästä ja muistamasta, että viranomaisrikollisuus on erittäin vakava lain, aseman ja vallan väärinkäyttöön perustuva järjestäytyneen rikollisuuden muoto, jota harjoittavat erityisesti samat henkilöt, joiden tehtävänä on valvoa muiden henkilöiden ja yritysten toimien lainmukaisuutta. Viranomaisrikollisuus on viranomaisasia, jota viranomaiset eivät voi korjata. Siksi kansalaisten täytyy toimia itse joukkovoimaa käyttäen ja tarttua aseisiin rikollisten kukistamiseksi. Olen toisaalla näillä sivuilla kertonut, minkälaisia aseita tarvitaan ja kuinka niitä käytetään. Osallistu taisteluun viranomaisrikollisuutta vastaan! Viranomaisrikolliset apureineen ja yrityskumppaneineen kuuluvat kaltereiden taakse!

Sivun alku