Espoon työvoimatoimiston johtaja Mika Salo jäi kiinni

Espoon Tapiola on entistä kansallismaisemaa, jonka nyt jo pitkälle slummiutuneen lounaiskulman matalassa rakennuksessa osoitteessa Itätuulentie 2 A sijaitsee Espoon työvoimatoimisto. Työvoimatoimiston ainoa tehtävä on päättää kenelle verorahoja annetaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että työvoimatoimisto auttaisi työttömiä. Todellisia edunsaajia ovat viranomaisrikollisten yrityskumppanit, joille työvoimatoimisto järjestää rahaa ilman asiallista vastiketta.

Rahojen jakelusta yrityskumppaneille vastaa Espoon työvoimatoimiston johtaja, toimistonjohtaja Jarmo Ukkonen. Hänen apureinaan toimivat Tapiolan toimiston apulaisjohtaja -- eli siten kuin hän itse toisinaan kirjoittaa -- apulaistoimiston johtaja tai apulais toimiston johtaja Mika Salo, toinen apulaisjohtaja Jorma Pulkkinen sekä työttömyysturvayksikön päällikkö Antti Fröjdman Espoon keskuksesta. Rikolliset ovat laajentaneet toimintaansa vuoden 2008 alusta siten, että Espoon ja Kauniaisten lisäksi heillä on hallussaan myös Kirkkonummi ja Siuntio.

Jokaisen on helppoa havaita Espoon työvoimatoimiston johtajiin tutustuttuaan, että viranomaisrikolliset todella elävät ja vaikuttavat meidän keskuudessamme. Näyttö on kiistaton. Esimerkiksi monista laittomuuksista kuten työttömien työnhakijoiden uhkailusta ja väkivaltaisesta kiristämisestä kiinnijäänyt Mika Salo on kiinnijäännin ansioittamana erityisen korkealle jalostunut rikollisliigan jäsen. Jari Sarasvuota lainaten -- Espoon Tapiolan toimiston apulaisjohtaja Mika Salo on ihan kiva rikollinen -- jos hänen kanssaan ei tarvitse joutua tekemisiin. Näistä rikollisista vaarallisin on kuitenkin Jorma Pulkkinen, jonka toimintaan palaan myöhemmin.

Toimistonjohtaja Jarmo Ukkonen, apulaisjohtaja Mika Salo, työttömyysturvayksikön päällikkö Antti Fröjdman ja apulaisjohtaja Jorma Pulkkinen eivät ole läheskään ainoita viranomaisrikollisia alallaan eikä vika ole ainoastaan henkilövika. TE-keskusten ja työvoimatoimistojen koko järjestelmä Hangosta Petsamoon on rakennettu laittomia rahansiirtoja ja niiden peittelyä varten. Tässä järjestelmässä kukaan työvoimatoimiston virkamies ei tee oikeaa työtä, vaan on ainoastaan tekevinään ja nauttii suojatyöpaikassaan ilmaisista rahoista, jotka tulevat tyhjästä.

Ilmaisen rahan olemassaolo on sisäistetty työvoimatoimistoissa niin täydellisesti, että viranomaisrikolliset kutsuvat oikeuksiaan käyttäviä työnhakijoita "kustannuksiksi". Todellisuudessa kustannusasia on juuri päinvastoin kuin rikolliset esittävät. Liigan tärkein toimintaedellytys on työttömyyden ylläpito ja kustannuksia aiheuttavat ainoastaan työvoimatoimiston johtajat sekä muu henkilökunta. Järjestely on samankaltainen kuin huumekaupassa, jossa viranomaisrikolliset luovat markkinat ja takaavat hinnat oman asemansa säilyttämiseksi huumekauppaorganisaatiossa. Työvoimatoimistot tulee kokonaan lakkauttaa seuraavien eduskuntavaalien jälkeen alkavalla vaalikaudella.

Ilmaista rahaa hömppäkoulutuksella

Työvoimatoimistojen tarpeettomuus eli tosiasiassa haitallisuus, on täysin selvää. Esimerkiksi Espoon Tapiolan työvoimatoimiston apulaisjohtaja Mika Salo ei auta työttömiä työnhakijoita, vaan näiden hädänalaista asemaa hyväksikäyttäen siirtää veronmaksajien rahoja korruptiojärjestelyn edunsaajina toimiville yrityskumppaneilleen. Tehtävä on helppo. Jos työmarkkinatukea saava työtön työnhakija ei osallistu hänelle osoitettuun koulutukseen, hän menettää työmarkkinatukensa. Siksi kenelläkään ei ole varaa kieltäytyä tästä työttömän kannalta muuten täysin järjettömästä menettelystä.

Jotta rahat saadaan siirretyksi yrityskumppanille, Mika Salon kuritettavaksi joutunut ohjelmoija laitetaan opettelemaan tietokoneen käyttämisen alkeita, toimittaja työhakemuksen kirjoittamista ja kauppias asiakkaan kohtaamista. Tätä hömppäkoulutusta ilman vähäistäkään asiantuntemusta tarjoava yrityskumppani saa sitten rahat työvoimatoimistosta eikä huijausten minkään osapuolen kannata oman etunsa vuoksi tehdä mitään rikollisten ottamiseksi kiinni. Järjestely muistuttaa tuhoon johtanutta Kiinan kulttuurivallankumousta. Kukaan ei saa tehdä sellaista työtä, jonka hän osaa.

Ilmaisen rahan veriset vaarat

Jos hömppäkoulutukseen määrätty henkilö on jo joutunut niin suuriin vaikeuksiin, että hän saa työmarkkinatuen lisäksi viimesijaista sosiaalitukea eli toimeentulotukea, myös toimeentulotuen määrää pienennetään. Toimeentulotuen saaja, jonka väitetään kieltäytyneen hänelle soveltuvasta koulutuksesta, menettää kaiken työmarkkinatuen sekä toimeentulotuesta ensin 20 prosenttia ja sitten vielä toiset 20 prosenttia alkuperäisestä määrästä laskettuna. Nämäkin toimeentulolle äärimmäisen tärkeät viimeiset rahat katoavat Mika Salon päätöksellä, vaikka päättäminen toimeentulotuesta ei kuulu työvoimaviranomaiselle ja vaikka toimeentulotuen saaja olisi innokkaasti hakenut koulutukseen.

Kuukausilaskelma voi olla esimerkiksi seuraavankaltainen. Työmarkkinatuen alkuperäinen suuruus 390 euroa, asumistuki 240 euroa ja toimeentulotuki 290 euroa eli yhteensä 920 euroa. Kun Mika Salo estää uhriaan saamasta työmarkkinatukea ja toimeentulotukea pienennetään siksi 40 prosenttia, toimeentulotukeen oikeutetun köyhän tulisi elää noin 400 eurolla kuukaudessa. Jokainen ymmärtää, että kun vuokrat pääkaupunkiseudulla ovat noin 500-700 euroa kuukaudessa, Mika Salon laittomien tekojen uhrit joutuvat kadulle.

Espoon Tapiolan työvoimatoimiston apulaisjohtaja Mika Salo ja hänenkaltaisensa rikolliset hyökkäävät vain kaikkein köyhimpiä vastaan. Kuitenkin myös kaikki muut joutuvat kärsimään viranomaisrikollisten laittomasta toiminnasta, jonka seurauksena varkaudet ja väkivaltarikollisuus lisääntyvät. Mika Salon uhreilla ei todella ole muita keinoja toimeentulon hankkimiseksi eikä Suomessa tosiasiassa ole sosiaaliturvaa kuin rikkaille. Kun viranomaisrikolliset siirtävät köyhille tarkoitettuja rahoja yrityskumppaneilleen ja vievät kaikkein köyhimmiltä viimeisenkin toimeentulon mahdollisuuden, muut menettävät fyysisen turvallisuutensa.

Väkivaltaan ja varkauksiin syyllisiä ovat lähes poikkeuksetta viranomaisrikolliset, eivätkä heidän epätoivoiset uhrinsa, jotka eivät tiedä mistä saisi ruokaa, minne voisi käydä nukkumaan ja missä voisi säilyttää vähäisiä tavaroitaan. Kun viranomaisrikolliset estävät sosiaalitukien saannin, rikollisten uhrilla ei ole enää paikkaa lasten ja poislähteneen puolison valokuville. Ei ole paikkaa edellisen sukupolven elämästä kertoville pienille muistoesineille eikä jäljelle jää ehkä mitään käsinkosketeltavaa oman perheen onnellisilta ajoilta. Viimeisetkin läheiset ihmiset katoavat, oma elämä on toivotonta eikä kenenkään muunkaan elämä ole kunnioittamisen arvoista.

Kaikkien kannalta parasta olisikin, että jonakin päivänä Mika Salo varastaisi joltakin jo niin epätoivoisessa tilanteessa olevalta köyhältä, että tämä Salon jossakin kohdatessaan päättäisi lopettaa viranomaisrikollisen laittoman toiminnan siihen paikkaan. Paha mies ja kaikille vaarallinen tuo Espoon Tapiolan työvoimatoimiston johtaja Mika Salo. Toivon kaikille parasta ja Mika Salon uralle pikaista loppua. -- Äkillistä, sanoisi moni, jota Mika Salo on laittomin keinoin kurittanut.

Espoon työvoimatoimisto ja Mika Salo esittävät

Espoon Tapiolan työvoimatoimiston apulaisjohtaja Mika Salo on tavannut minut vain kerran eikä varmaankaan koskaan unohda perjantaita 25.4.2008, jolloin astuin Itätuulentie 2 A:n toisen kerroksen ovesta Tapiolan työvoimatoimistoon noin klo 14. Minulla oli mukanani asiakirja, jonka vastaanottajaksi olin asian vakavuuden vuoksi merkinnyt Salon esimiehen, Espoon työvoimatoimiston toimistonjohtaja Jarmo Ukkosen. Asiakirjani jättämällä halusin saada eräiden julkisten asiakirjojen jäljennökset, jotka työvoimatoimisto on velvollinen pyydettäessä luovuttamaan.

Oikeastaan oli täysi sattuma, että juuri Mika Salo sattui kohdalleni, sillä en tuntenut häntä ennestään enkä ollut mennyt tapaamaan ketään määrättyä henkilöä. Vain vuoronumeroon perustuva arpapeli tarjosi minulle odottamattoman tilaisuuden päästä seuraamaan näytelmää, jonka Mika Salo pian järjesti. Syynä erikoiseen näytelmään olivat asiakirjan sisältö sekä kesken oleva poliisitutkinta, johon Mika Salo oli vakavien väärinkäytöstensä vuoksi jo joutunut. Ennen kuin menen varsinaiseen esitykseen, kerron vielä jotakin esityksen johdannoksi.

Esityksen johdanto

Olen ottanut viranomaisrikollisia kiinni syyskuusta 2002 alkaen mutta jo paljon aikaisemmin olen saanut seurata vierestä viranomaisrikollisten ja näiden yrityskumppaneiden välistä laitonta toimintaa. Rahansiirtomenettely oli tuolloin sellainen, että Kauppa- ja teollisuusministeriöllä (KTM) oli käytettävissään yritystukina tunnettua rahaa, jota kuka tahansa saattoi anoa johonkin järkevään tarkoitukseen.

KTM:n ilmaisia rahoja voi myös yrittää varastaa. Kaikki eivät osanneet mutta ne osasivat, jotka olivat oikean virkamiehen kavereita. He saivat tarkat ohjeet mitä kulloinkin kannatti anoa ja mitä papereihin kannatti kirjoittaa. Yhdessä valmistellut anomukset menivät helposti läpi ja rahaa tuli tyhjästä yhtä tyhjiin hankkeisiin, joita ei todellisuudessa ollut olemassa. Muistan vieläkin muutaman huijarin nimen.

Kauppa- ja teollisuusministeriö on jo kadonnut. Ministeriön toiminta on 1.1.2008 alkaen siirretty uuteen Työ- ja elinkeinoministeriöön, joka on juuri antanut Espoon työvoimatoimistolle vakavat kirjalliset moitteet asiakkaiden uhkailemisesta ja kiristämisestä. Uhkailija ja kiristäjä on nimeltään Mika Salo.

Joitakin vuosia KTM-juttujen jälkeen tutustuin erääseen yrittäjään, joka oli erikoistunut Euroopan sosiaalirahaston rahojen varastamiseen. Sen hän teki yhdessä virkamiehen kanssa, joka esitteli hänelle kaikki uudet hankkeet heti, kun sai niistä tietää. Periaatteessa tässä ei ollut aikaisempaan verrattuna mitään muuta eroa kuin toimiala, joksi näissä petoksissa vakiintui koulutus. Keskusteluni tuon yrittäjän kanssa olivatkin ihmeellisiä, sillä hän osasi varsinaisesti mitään sanomatta puhua mitä tahansa. Sellaisia olivat hankkeet, hakemukset, koulutus ja raportointikin. Poliitikon puhe pahimmillaankaan ei kuulosta yhtä tyhjänpäiväiseltä, kuin varastamiseen erikoistuneen koulutusyrittäjän esitys.

Kun sitten käsiini sattui 17.12.2007 ilmestynyt Uutislehti 100 ja näin sen sivulla 12 Markkinointi-instituutin ilmoituksen, huomasin tilaisuuteni tulleen: "Kolme avointa yrittäjäkurssia Helsingissä". Ilmoittautumisia ottivat vastaan Jaana Fosse ja Marika Mertala numerossa 010-47361. Menin mukaan kaksiosaiselle kurssille, jonka ensimmäinen osa järjestettiin 28.1.-31.1.2008 ja jälkimmäinen osa 11.2.-14.2.2008 osoitteessa Töölöntullinkatu 6, 00250 Helsinki.

Minun kannaltani kiinnostavaa viranomaisrikollisuuden lisäksi oli, että yrityskurssin rahat tulivat Euroopan sosiaalirahastolta Uudenmaan TE-keskuksen kautta. Olen Teknillisen korkeakoulun sähköosastolla opiskellessani suorittanut koneosaston tuotantotalouden laitoksen yritystoiminnan aloittajille tarkoitetun kurssin, osallistunut Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjille suuntaamiin koulutustilaisuuksiin, hankkinut erääseen tällaiseen luennoitsijan, laatinut Kauppa- ja teollisuusministeriölle aiheeseen liittyvää koulutusmateriaalia ja toiminut itse yrittäjänä.

Koska yrityskurssien aihepiiri on minulle liiankin läheinen, varmistin koulutukseen nyt osallistuneilta aloittelevilta yrittäjiltä, että kurssista saamani käsitys ei johtunut omasta asemastani, vaan että muutkin havaitsivat saman kuin minä: kurssi oli täyttä hölynpölyä. Myös viihteellinen aines puuttui esiintyjien heikon tason vuoksi, eikä kenelläkään näyttänyt edes olevan hauskaa. Tuntui pahalta kaikkien puolesta.

Niiden tietojen perusteella, jotka sain kuuntelemalla, papereita ja nettisivuja lukemalla sekä osallistujia, kurssin järjestäjiä ja esiintyjiä haastattelemalla, tässäkin oli kyse ilmaisesta rahasta. Suomen valtio varasti rahat Euroopan Unionilta, Uudenmaan TE-keskus otti osan itselleen ja pienvirkamiehet jakelivat loput rahat hömppäkoulutusta tarjoaville yrityskumppaneilleen ilman minkäänlaista asiallista vastiketta. Yrittäjäkurssi oli siis täyttä hölynpölyä, jonka ainoana tarkoituksena oli rahan varastaminen Euroopan Unionilta. Lisäksi Uudenmaan TE-keskus luovutti kurssille osallistuneiden henkilötiedot ja yrityssuunnitelmat henkilötietolakia tahallisesti rikkoen jokaiselle läsnäolleelle.

Esityksen sisältö

Esitys oli lyhyt, sillä sen katkaisi Espoon poliisin partio. Kun ensin jätin apulaisjohtaja Mika Salolle asiakirjan, jossa pyysin tietoja työvoimakoulutusta työvoimatoimistolle myyvistä yrityksistä, Mika Salo otti minulle asiakirjastani jäljennöksen. Kun sitten pyysin saada kopioon kuittauksen kuten työvoimatoimiston leiman tai vastaanottajan allekirjoituksen, Mika Salo hallintolain vastaisesti kieltäytyi antamasta pyytämääni todistusta. Leimaamaton ja allekirjoittamaton kopio ei osoita, minkä asiakirjan viranomainen on vastaanottanut.

Kerroin Salolle, että olen viranomaisrikollisuutta tutkiessani saanut viiden vuoden aikana yli 250 todistusta esimerkiksi Espoon, Helsingin ja Vantaan käräjäoikeudesta, Helsingin hovioikeudesta, Helsingin hallinto-oikeudesta, Korkeimmasta oikeudesta, Eduskunnan oikeusasiamieheltä, Valtioneuvostion oikeuskanslerilta, Helsingin ja Espoon poliisilta sekä monenlaisilta muilta pikkuviranomaisilta ja virkamiehiltä. Useimmat todistukset olen saanut pyytämättä ja myös tästä samasta Espoon työvoimatoimistosta Mika Salon alaisilta ja esimieheltä, viimeksi edellisenä päivänä juuri saman herra Mika Salon tapausta tutkiessani. Mika Salo on ensimmäinen kohtaamani virkamies, joka on kieltäytynyt antamasta tällaista todistusta asiakirjan vastaanottamisesta.

Tämän kuultuaan Salo pomppasi äkkiä pystyyn ja ryntäsi vahtimestarin luo huutaen "kutsu poliisi, täällä on hankala asiakas!". Toimiston muut naiset jatkoivat työtään mutta apulaisjohtaja Mika Salo oli saanut jonkin häirikkökohtauksen.

Poliisia innoissani odotellessani, menin katsomaan läheltä, miltä vahtimestarin huoneeseen seinää vasten tiukasti litistäytynyt, työttömien työnhakijoiden uhkailusta ja väkivaltaisesta kiristämisestä kiinnijäänyt apulaisjohtaja Mika Salo nyt näyttää. Kovasti oli rääpäle syyllisen näköinen, tuijotti lattiaan eikä kertaakaan uskaltanut katsoa kohti. Mika Salo ei siis ole johtaja-ainesta eikä oikein sovelias asiakaspalveluunkaan.

Onneksi Salon esimies ei nähnyt esitystä, sillä tuollaisen esityksen jälkeen ei miestä mieheksi sanota. Tämä ei varmaankaan ollut edes läheskään ensimmäinen kerta, vaan Mika Salon pysyvä ominaisuus, jonka ilmenee myös hänen useille työvoimatoimiston asiakkaille lähettämistään kirjeistä. En muista yhtäkään kiinnisaamaani viranomaisrikollista, joka olisi näyttänyt noin surkealta ja siksi säälin tunne ihan oikeasti valtasi mieleni. Miten kukaan voi olla henkisesti niin heikko ja syyllisyyden vammauttama, että kesken oman juttunsa poliisitutkinnan jatkaa samoja temppuja, saa aikuisten naisten nähden häirikkökohtauksen ja kutsuu vielä poliisitkin katsomaan esitystään? Noin pieneksi itsensä tunteva johtaja aiheuttaa jatkuvasti vahinkoa ympäristössään eikä pärjää ilman salailua ja vahvemman tukea.

Poliisit saapuvat työvoimatoimistoon

Kun poliisit saapuivat, kerroin heille pyytäneeni työvoimatoimistosta julkisia tietoja työvoimakoulutusta tarjoavista yrityksistä asiakirjalla, jonka vastaanottamisesta työvoimatoimiston apulaisjohtaja Mika Salo hallintolain vastaisesti kieltäytyi antamasta todistusta. Näytin poliiseille asiakirjan jäljennöksen, jonka Mika Salo oli itse ottanut mutta jättänyt kuittaamatta vastaanotetuksi. Todistuksen saaminen on viranomaisrikollisia tutkittaessa tärkeää, jotta tarvittaessa pystytään osoittamaan, minkä asiakirjan tutkittava on vastaanottanut.

Hetken vaikeita sanoja tavailtuaan, poliiseillakin oli tärkeää sanottavaa: Me ei tiedetä siitä laista eikä ymmärretä tästä mitään! Mitä te tänne tuotte tuollaisia papereita? Ei tänne tarvitse tuoda mitään papereita! Teettekö te poliisitutkintaa? Miksi ette ole jättänyt esitutkintaa poliisille, vaan olette itse alkanut tutkia asiaa? Kysymysten vuoksi kerroin poliisin tutkintamenetelmistä poliiseista pienemmälle, jonka viikset olivat aivan vaaleat.

Jokainen tutkintapyynnön esittänyt tietää, että viranomaisrikollisia suojeleva poliisi ei aloita esitutkintaa, ellei esittäjä ole tutkinut asiaa ensin itse. Tämä ilmenee esitutkinnan hylkäävistä päätöksistä, joiden perusteluissa luetellaan useimmiten seuraavat kohdat: HE 14/1985, ApulOka:n päätös 1002/1/1997 ja 1227/1/1998 sekä ApulOka:n ratkaisu 604/1/1999.

Kenenkään ei siis kannata kuvitella, että poliisi tutkisi viranomaisrikollisia elleivät kansalaiset ensin saata poliisia niin pahaan julkiseen umpikujaan, että tutkinnasta ei voi kieltäytyä. Sittenkin liian kovien juttujen asiakirjat voi hävittää ja tiedot voi poistaa rekistereistä. Esimerkiksi Helsingin pörssin ja Veikkaus oy:n laitonta toimintaa koskeva tutkintapyyntöni ja sen vastaanottaja katosivat molemmat salaperäisesti, minkä poliisipäällikkö, poliisikomentaja Jukka Riikonen tunnusti kirjallisesti (A/106/PME/2008 Dnro 423/05/2008/HPL).

Kirjoituksia kellarista

Samaan aikaan poliiseista tummempi ja vanhempi keskusteli apulaisjohtaja Mika Salon kanssa vahtimestarin huoneessa. Kun keskustelu päättyi, työvoimatoimistossa häiriköinyt Salo nojasi edelleen seinään ja tuijotti lattiaan. Hän jäi sinne, kun poistuin toisen kerroksen ovesta porraskäytävään yhdessä molempien poliisien kanssa.

Porraskäytävässä huomasin vielä tilaisuuteni poliisien testaamiseksi. Asetuin portaiden oikeaan reunaan ja annoin poliisien näin ilman omaa johdatustani hakeutua sinne, minne he olivat menossa. Juoni onnistui ja molemmat poliisit menivät peräkkäin kellariin asti, törmäilivät siellä jonkin aikaa ulospääsyä etsien, palasivat takaisin ja löysivät lopulta ulko-ovesta pihalle, jonne olin jäänyt heitä odottelemaan.

Kun olin jo lähdössä polkupyörällä, poliiseista vanhempi tuli luokseni: Teillä ei ole sitten tänne enää mitään asiaa! Pysykää poissa täältä! Tuo kuulosti niin tärkeältä, että pyysin saada tietää poliisien nimet. Molemmat kieltäytyivät kertomasta nimeään. Kysyin samaa uudelleen ja molemmat edelleen kieltäytyivät kertomasta, keitä he ovat. Silloin muistin, että yleensä toinen poliisi osaa lukea ja toinen kirjoittaa. Asian selvittämiseksi pyysin saada edes jonkin numeron yhteydenottoa varten ja ojensin heille kynän ja paperin. Molemmat ensin epäröivät ja vilkuilivat toisiinsa, kunnes poliiseista vanhempi -- joka ei ollut lukenut työvoimatoimistoon jättämääni asiakirjaa -- kirjoitti paperille jotakin. Laitoin paperin taskuuni ja katsomatta taakseni poistuin paikalta lopullisesti.

En siis saanut pyytämääni todistusta asiakirjan vastaanottamisesta enkä saanut tietää, ketkä kaksi mukavaa ja testaamalla oikeaksi osoitettua poliisia antoivat minulle porttikiellon työvoimatoimistoon. Porttikiellon syytäkään en saanut tietää mutta Dostojevskiä olen jonkin verran lukenut. Dostojevskin Kirjoituksia kellarista mielessäni katsoin sitten kotona, mitä poliisi oli kirjoittanut paperille. Kovaa tekstiä oli tämäkin: Partio 507. Ei muuta.

Vain laillisuusaktivistit valvovat viranomaisrikollisia

Ikävä tosiasia on, että kun syyskuun 2002 alussa aloitin viranomaisrikollisuuden tutkinnan, lähes jokainen sen jälkeen tutkimani virkamies on osoittautunut viranomaisrikolliseksi. Rikollisten toiminta ei edes ole vaikeaa, sillä suomalainen yhteiskunta perustuu viranomaisrikollisten suojaksi rakennettuun järjestelmään, jonka muuttaminen on tehty rikollisten keskinäisin eduin mahdollisimman vaikeaksi. Päiväkodit, koulu, armeija, puolueet, hallitus, oikeuslaitos, poliisi, valtiokirkko, lehdistö, radio, televisio ja ylintä valtaa piilossa käyttävät vapaamuurarit eivät ole eri asioita, vaan yksi ja sama asia.

Suomalainen yhteiskunta ei perustu lakiin, vaan on ainoastaan perustuvinaan eikä tätä eroa huomaa vahingossa. Pitää kokea tai ainakin ajatella, jolloin jokainen huomaa, että useimmat asiat ovat juuri päinvastoin, kuin asiasta vastuussa oleva viranomainen ja virkamies esittävät. Viranomaisrikollisuus on Suomen pahin yhteiskunnallinen ongelma. Mahdollisesti ainoa ja muut ovat vain seurauksia.

Viranomaisrikollisten hallitseman Suomen virallinen laillisuusvalvonta on ainoastaan olevinaan olemassa ja perustuslakituomioistuimenkin perustaminen on pystytty estämään. Siksi kansalaisten oikeuksien toteutumista valvoo vain pieni joukko laillisuusaktivisteja. Tervetuloa mukaan taisteluun viranomaisrikollisuutta vastaan!

Eräitä yhteystietoja ja pyyntöjä lukijoille

Koska Espoon kihlakunnan poliisilaitoksen komisario Petri Lillvis ilmoitti kirjallisesti 24.6.2008, että en ole osallinen enkä siksi voi saada tarvitsemiani tietoja Mika Salon häiriköinnistä ja että osallisenakin minun olisi ilmoitettava mihin käyttöön tiedot tulevat, pyydän lukijoitani hankkimaan seuraavien tietojen perusteella lisää yhteystietoja, valokuvia ja kaikenlaista aineistoa, jota saatetaan tarvita näiden viranomaisrikollisten asian tutkintaan.

1. FRÖJDMAN ANTTI ELINKEINOKESKUS UUDENMAAN TYÖVOIMA- JA, Itätuulentie 2 A, 02100 ESPOO, Espoo, 50 Elisa / Elisa, 050 3960666

2. FRÖJDMAN ANTTI, Metsämaantie 28, 02970 ESPOO, Espoo, 50 Elisa / Elisa, 0400 308108

3. Pulkkinen Jorma ja Eeva, Eetinkuja 6, Espoo, 09 8091095

4. Salo Mika

5. Ukkonen Jarmo

Tiedusteltuani yhteystietoja Espoon työvoimatoimiston puhelinvaihteesta, minulle ilmoitettiin näiden henkilöiden puhelinnumeroiden olevan salaiset. Viranomaisrikollisuuden tutkinta on siis todistetusti vaarallista. Porttikielto ja salaiset puhelinnumerot!

Sivun alku