Kantelemisesta putkaan ja väkivaltaiseen kuulusteluun

Kerron lyhyenä johdantona seuraavaan, että poliisi teki yllätyshyökkäyksen kotiini ja sieppasi minut putkaan perjantaina 8. lokakuuta 2010. Kaksi edellistä hyökkäystä oli epäonnistunut, koska poliisi ei saanut oven vahvistettuja lukituslaitteita murretuksi neljänkymmenen minuutin raivoisasta huutamisesta ja vääntämisestä huolimatta. Viimeisin epäonnistunut murtoyritys päättyi poliisin huutoon "Anttalainen, tämä on viimeinen varoitus" eikä murtokoplasta ole kuulunut sen jälkeen mitään. Nytkään murtautuminen ei olisi onnistunut mutta erikoisen syyn vuoksi -- jota en voi vielä kertoa -- päätin avata oven.

Putkasta minut vietiin seuraavana päivänä kuulusteluun, jossa kaksi poliisia uhkaili minua väkivaltaisesti. Äänen ja kuvan tallentamiseen sopivat laitteet otettiin ensin pois, lainoppineen avustajan käyttäminen ja kuulustelutodistajan hankinta estettiin eikä paikalla ollut muutakaan kuulustelutodistajaa. Koska kuulustelun tallentamisesta kieltäydyttiin ja kuulustelukertomukseen kieltäydyttiin merkitsemästä tallentamista koskevaa vaatimustani, olen kuulustelussa tapahtuneen esitutkintalain rikkomisen ainoa todistaja.

Sieppauksen ja kuulustelun syyksi kerrottiin, että olin kannellut poliisin toimintaa valvovalle viranomaiselle Arto Karjalainen -nimisen keuruulaisen poliisin tekemästä törkeästä pahoinpitelystä, jossa pahoinpidelty sai hengenvaarallisen päänsisäisen vamman. Minua kohtaan tehdyn hyökkäyksen tarkoituksena oli siten estää minua toimimasta poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajana ja minua kuulusteltiinkin ainoastaan kantelun sisällöstä sekä uhkaillen yritettiin saada kertomaan miksi olin mennyt tekemään kantelun.

Kantelun tekemistä väitettiin törkeäksi kunnianloukkaukseksi ja perättömäksi ilmiannoksi asiassa, jossa poliisi, sisäasiainministeriön poliisiosasto ja poliisihallitus ovat poliisin tekemää pahoinpitelyä tutkivinaan ollessaan kirjallisista kuulemisvaatimuksista huolimatta kieltäytyneet kuulemasta pahoinpideltyä ja poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoaa silminnäkijää sekä tutustumasta pahoinpitelystä salaa tehtyyn digitaaliseen tallenteeseen. Poliisi hyökkää minua vastaan, koska syyllinen on poliisi ja minä olen poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoa silminnäkijä ja todistaja.

Iloitsen kuulustelusta yhdessä poliisin kanssa

Huonoista asioista ei yleensä voi iloita mutta tämä sieppaus ja kuulustelu olivat suorastaan loistokkaat. Minut siepattiin ja minua kuulusteltiin, jotta en voisi toimia poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajana, minua kuulusteltiin ainoastaan kantelun tekemisestä enkä tiedä mistä minua aiotaan syyttää, koska minulle ei näytetty yhtäkään asiaan liittyvää paperia. Kuulustelijat olivat myös niin taitamattomia, että sain heidät merkitsemään kuulustelukertomuksen alkuun ja loppuun kahden lauseeni sisällön: Anttalaista estettiin käyttämästä kuulustelussa lainoppinutta avustajaa eikä Anttalainen saanut kertoa kuulustelussa kuinka tutkittava asia on. En allekirjoittanut kuulustelukertomusta.

Rikoksen päätekijät ovat komisario Timo Seppälä ja tätä esitutkintalain vastaisissa kuulusteluissa aikaisemminkin avustanut Anne Palonen. Hyökkäys kotiini ja kuulustelu olivat täysin laittomia silläkin perusteella, että olin kirjallisesti pyytänyt päästä kuulusteluun pahoinpitelijäpoliisin ottamiseksi kiinni mutta poliisi kieltäytyi päästämästä minua kuulusteluun ja teki sitten näytöstyyliin yllätyshyökkäyksen, jotta en voisi toimia todistajana poliisia vastaan. Näin helposti viranomaisrikollisia ei useinkaan saa kiinni, jonka vuoksi jaan iloni poliisin kanssa kuulustelun onnistumisesta.

Laaja rikoskokonaisuus ja alan käsitteet

Tämä viranomaisrikollisten järjestäytyneessä muodossa yli kymmmenen vuoden ajan pyörittämä rikoskokonaisuus on erittäin paljon laajempi kuin vain yksi sieppaus ja väkivaltainen kuulustelu kantelun tekemisestä. Rikoskokonaisuus sisältää myös kahden henkilön ennenaikaisen kuoleman järjestämisen, laajoja talousrikoksia, pahoinpitelyitä, pitkäaikaisia heitteillepanoja, omaisuuden ja todistusaineiston hävittämisiä, asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytymisiä, asiakirjojen hävittämisiä, prosessipetoksia, tekaistuja syytteitä, käräjätuomarin tekemiä huijauksia, näistä kiinnijääntejä sekä kaikenlaisia mahdollisia viranomaisten ja virkamiesten väärinkäytöksiä rikostutkinnan ja oikeudenkäyntien estämiseksi sekä rikosten peittelemiseksi ja juridiseksi vanhentamiseksi.

Väärinkäsitysten välttämiseksi haluan erityisesti korostaa, että tässä tarkoitetut rikolliset ovat virkamiehiä eivätkä yksityishenkilöitä. "Rikollisuus" ja "rikollinen" ovat lyhyemmät muodot sanoista "viranomaisrikollisuus" ja "viranomaisrikollinen", joiden käsitteiden luoja, määritelmän ylläpitäjä ja ensimmäinen käyttäjä internetissä olen ollut syyskuusta 2002 alkaen. Viranomaisrikollisuuden käsite on otettu hyvin vastaan mutta viranomaisrikollisten liigan olemassaolo eli näiden rikollisten toiminta järjestäytyneessä muodossa ollaan vasta yleisesti ymmärtämässä koko suomalaisen yhteiskunnan toimintaperiaatteeksi. Suomen yhteiskuntajärjestelmä perustuu viranomaisrikollisuuteen.

Rikollisten toiminnan perinteistä ja julkisuudesta

Viranomaisrikollisten toiminnan arvioimiseksi ja näistä rikollisista eroon pääsemiseksi Italian Mafia on erittäin hyvä vertailukohde, koska Mafia syntyi järkyttävän samankaltaisella tavalla kuin Suomen viranomaisrikollisten liiga. Uusi tietosanakirja vuodelta 1967 kertoo Mafiasta seuraavasti osan 13 sivulla 327: "Mafia tai maffia, sisilialainen terrorijärjestö, Napolin Camorraa vastaava. M sai alkunsa viranomaisten n. v. 1800 rosvolaitosta vastaan muodostamista santarmijoukoista, jotka alkoivat itse käyttää kiristysmenetelmiä. Italian fasistihallitus kukisti m:n 1926-1929 mutta Sisilian autonomiapyrkimysten yhteydessä 1943 sen perinteet elpyivät uudelleen."

Vaikka kuinka haluaisimme päästä nopeasti eroon viranomaisrikollisista, Italian kokemuksiin perustuvia tehokkaimpia keinoja viranomaisrikollisten liigaa vastaan ei kuitenkaan voida käynnistää normaalein poliittisin päätöksin, koska suomalainenkin liiga on rakennettu Mafian tapaan itse itseään ylläpitäväksi. Edes Italian fasistien 1920-luvulla käyttämät menettelyt rikollisista vapautumiseksi eivät tarvittavine suurine yhteiskunnallisine muutoksineen ole mahdolliset Suomessa, jossa yhteiskuntaa yritetään rakentaa entistäkin kiinteämmäksi sen laittomasta sisällöstä huolimatta -- ja luultavimmin juuri sen vuoksi. Siksi vain itsenäiset kansalaiset voivat erikseen ja yhdessä laittoman yhteiskunnan ulkopuolella näkyvästi toimien yrittää vapauttaa meidät rikollisten vallasta. Tämä tavoite on jokaisen ymmärrettävissä viimeistään silloin, kun itseä kohtaan on hyökätty niin moneen kertaan, että rikollisten järjestäytyminen jatkuvaa laitonta toimintaa varten toinen toistaan suojellen on voitu havaita myös omakohtaisesti koettuna.

Viranomaisrikollisten liigan tavoitteiden kannalta onkin tärkeintä, että niin yleisö kuin mahdollisimman moni liigan jäsenkin kuvittelee poliisin tekevän rehellistä työtä, vaikka totuus on melkein päinvastainen poliisikunnan jakauduttua kahteen leiriin. Tosiasiat ymmärtäviä rehellisiäkin poliiseja on siis olemassa mutta näiden on lähes mahdotonta toimia rikollisten keskellä kunniansa ja omantuntonsa edellyttämällä tavalla, koska poliisin kehitystavoitteiksi on asetettu yksittäisten poliisien tiedonsaannin rajoittaminen, jotta nämä eivät tietäisi mitä he tosiasiassa ovat kulloinkin tekemässä. Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on tunnustanut tämän julkisesti vuoden 2010 alkupuolella. Pyrkimykset yhden ainoan järjestäytyneen rikollisliigan ylläpitämiseen ja vahvistamiseen ovat täysin väärät ja vaaralliset kansalaisten kannalta kuten muutkin monopolit.

Kiitokset

Kiitän kaikkia, jotka ovat osallistuneet tietojen ja dokumenttien hankintaan sekä näiden tallettamiseen rikollisten ulottumattomiin yleisön tiedonsaannin turvaamiseksi. Tämä on ollut erittäin tärkeää, koska viranomaisrikolliset ovat tehneet useita hyökkäyksiä todistusaineiston hävittämiseksi ja ovat näin onnistuneet tuhoamaan suuren joukon ainoiksi kappaleiksi luulemiaan todisteita ja asiakirjoja.

Juuri tällä hetkellä tätä kirjoitettaessa Espoon poliisi joutuu selvittämään miksi se on lakia tahallisesti rikkoen kieltäytynyt kirjaamasta kahta tähän liittyvää tutkintapyyntöä, miksi kuulusteluun ei ole päästetty poliisin tekemiä rikoksia tutkittaessa, miksi sen sijaan on järjestetty kolme laitonta hyökkäystä, miksi esitutkintalakia on tahallisesti rikottu ja miksi komisario Timo Seppälä on itse ratkaissut itseään koskevan rikosasian, vaikka poliisin tekemäksi epäiltyjen rikosten tutkinnanjohtajana toimii esitutkintalain mukaan aina virallinen syyttäjä.

Komisario Timo Seppälä on pitkän uransa aikana rikkonut esitutkintalakia järjestämissään laittomissa kuulusteluissa toistuvasti ja viranomaisrikollisena yrittänyt näin tehdä syyttömistä syyllisiä. Myös minulle hän on yrittänyt tehdä niin jo kaksi kertaa viranomaisrikollisten ja näiden apureiden auttamiseksi mutta jäi kirjoitukseni johdosta edellisellä kerralla niin rumasti kiinni, ettei ole uskaltanut viedä asiaansa eteenpäin. Kun rikokseen ryhtyy, siitä on aika vaikeaa päästä eroon kun rikollinen on poliisi itse. Kiitän Seppälää vastauksista jo etukäteen.

Tämä on toistaiseksi vain lyhyt tiedote keskellä viranomaisrikollisten kaikkein kovimpia hyökkäyksiä, joihin palaan hieman myöhemmin kun viranomaisrikolliset ovat saattaneet itsensä niin täydelliseen umpikujaan ettei siitä selviä enää millään keinolla. Viranomaisrikollisten itse itselleen hankkiman julkisuuden vuoksi minun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin odottaa asian varsinaisen julkisuuskäsittelyn alkamista ja katsella vierestä.

Uskoakseni tämä on kaikkien aikojen pahin ja laajin viranomaisrikollisten liigan rikosjuttu mutta ei läheskään ainoa, josta olen hyvin tietoinen. Kiitokset siis myös niille muille, joiden asiaa pääsen käsittelemään. Jatkuvien hyökkäysten keskellä ajankäyttöä on kuitenkin vaikeaa suunnitella ja suojautuminen täytyy järjestää hyvin huomaamattomasti, koska myös kuka tahansa muu voidaan siepata kotoaan ilman laillista perustetta. Pyrin tuottamaan uusia palveluita ja teknisiä apuvälineitä kaikille, jotka haluavat suojautua viranomaisrikollisten laittomalta toiminnalta.

Viranomaisrikolliset hyökkäävät joukkovoimalla

Poliisi painostaa poliisin tekemän pahoinpitelyn todistajaa -- Keski-Suomen poliisilaitoksen ilmoituksen mukaan pahoinpitelyn määräsi tehtäväksi Tuusulan käräjäoikeuden käräjätuomari Mikko Saleva. Pahoinpitelystä aiheutui päänsisäinen vamma ja lukuisia muita hengenvaarallisia vammoja, joiden toteamisen jälkeen Saleva antoi uuden samanlaisen määräyksen. Näin kertovat asiakirjat kiistattomasti. Koska pahoinpidellyn kotona oli suuri joukko vaarallisia todisteita pahoinpitelijää ja pahoinpitelyn määrännyttä käräjätuomari Salevaa vastaan, asiakirjojen ja todistajien kertoman mukaan toinen Saleva -- jyväskyläläinen asianajaja Henry Saleva -- järjesti pahoinpidellyn kotona olleen omaisuuden ja todisteiden tuhoamisen päämiehensä ja keski-Suomen (ent. Jyväskylän) käräjäoikeuden toimistosihteerin, Salli Rutasen kanssa.

Käräjäoikeuden toimistosihteeri Rutanen on tunnustanut kirjallisesti, että salassapidetyt järjestelyt todisteiden hävittämiseksi aloitettiin jo vuorokausi sen jälkeen kun pahoinpidelty oli siirretty oksentelevana ja pahoinpitelyssä päänsisäisen vamman saaneena Meilahden sairaalasta Töölön tapaturma-asemalle. Kuolema oli aivan lähellä. Tunto oli jo kadonnut toiselta puolelta kehoa kokonaan eikä puheentuottamiskykyä ollut enää niin, että kommunikointi lääkärin ja potilaan välillä olisi ollut mahdollista. Siinä tilanteessa käräjätuomari Mikko Saleva hengenvaarasta välittämättä määräsi saman käsittelyn uudelleen. Lääkäri kuitenkin päästi jatkuvaa sairaalahoitoa tarvitsevan pahoinpidellyn turvaan sairaalan ulkopuolelle ennen pahoinpitelijöiden saapumista ja neuvokkaasti pelasti näin potilaansa hengen. Tieto pelastumisesta saapui tiistaina 11.8.2009 noin klo 6:10. Lääkärin menettely oli täysin poikkeuksellinen ja se osoittaa omalta osaltaan miten vaarallisen pahoinpitelyn Saleva oli määrännyt tehtäväksi. Kyse oli lääkärinkin mielestä hengestä.

Asiakirjojen mukaan yksipuolisen häätötuomion viranomaisten ja virkamiesten pitkäaikaista ja laajaa rikollista toimintaa koskevan todistusaineiston hävittämiseksi haki käräjäoikeudesta pahoinpidellyn henkilön vuokranantajan tytär omissa nimissään. Kirjallista vuokrasopimusta esittämättä ja sellaiseen vetoamatta tämä esitti, että hänellä itsellään oli erillinen suullinen sopimus vuokralaisen kanssa ja että hänen yksin väittämäänsä suullista sopimusta pitäisi soveltaa vuokranantajan kanssa tehdyn kirjallisen sopimuksen sijasta. Tyttären esittämän vaatimuksen johdosta toimistosihteeri Salli Rutanen purki väitetyn suullisen sopimuksen ja määräsi vuokralaisen muuttamaan häädön uhalla. Häätö -- kuten kaikki muutkin laittomat järjestelyt -- toteutettiin vuokralaista ja vuokranantajaa kertaakaan kuulematta.

Käräjätuomari Mikko Salevan pahoinpitelemäksi määräämä vuokralainen ei tiennyt eikä voinut tietää tästä kaikesta yhtään mitään, koska hänet oli pahoinpitelyssä vammauduttuaan kuljetettu satojen kilometrien päähän kodistaan ja jätetty täydellisesti heitteille kolmessa kaupungissa ilman rahaa, ruokaa ja tarvitsemaansa apua. Pahoinpitelyn jälkeen vuokralaista ei päästetty kotiinsa kertaakaan, hänen ei yrittämisestä huolimatta annettu hakea kotoaan mitään tavaroitaan ja papereitaan eikä toisenkaan henkilön sallittu hakea mitään hänen puolestaan. Kotiinpääsyn estivät pahoinpitelyssä avustanut keuruulainen poliisi Esa Ryynänen sekä kaksi tai kolme toistaiseksi tunnistamatonta miestä, jotka ovat ilmeisesti vuokranantajan aikuisia poikia.

Vuokralainen ei poliisin tekemän pahoinpitelyn jälkeen ole saanut mennä omaan kotiinsa edes käymään ja kaikki vuokralaisen omaisuus määrättiin sivullisen henkilön suullisesti esittämien väitteiden ja vaatimusten perusteella tämän itsensä tuhottavaksi. Esimerkiksi vaatteet, vuodevaatteet, astiat, usean yhdistyksen kirjanpito, tarkastuslautakunnan salassapidettävät paperit, ammatinharjoittajan kirjanpito, vammautumisen vuoksi laskuttamatta jääneet laskutussaatavat, myytävät tavarat, verovähennystositteet, asiakastiedostot, käyntikortit, opiskeluaineisto, todistukset, kirjallinen tuotanto, vakavimpien vammautumisten jälkeinen avaamaton kirjeposti, päiväkirjat ja kalenterit usealta vuodelta, kaikki muut paperit, talletetut sähköpostiviestit, lompakot sisältöineen, usean jakamattoman kuolinpesän asiakirja-aineisto tarvittavine todisteineen, kuolleiden lähiomaisten elämästä kertova aineisto, muistoesineet, keräilytavarat, liikenneonnettomuudessa vammautuneen vuokralaisen vakuutuskorvausten saamiseksi välttämättömät röntgen-kuvat sekä muu liikenneonnettomuuksien ja tapaturmien todistusaineisto, oikeudenkäynti- ja valitusaineisto, hoitovirhetiedot, reseptit, puhelimet, kamerapuhelimen muistikortit tekstiviesteineen, tietokonelaitteet, muistitikut, kamerat, sormukset, arvokellot, vammautuneen apuvälineet ja hoitolaitteet. Viranomaiset siis luovuttivat kaiken edellämainitun ja paljon muuta omaisuutta sivullisen yksityishenkilön vapaasti tutkittavaksi sekä kenelle tahansa edelleen annettavaksi ja tunnustivat tämän kirjallisesti.

Näin vietiin salaisessa iskussa tuhottavaksi koko elämä -- niin menneisyys, nykyisyys kuin tulevaisuuskin. Ei muutettavaksi rahaksi eikä käytettäväksi edes kuvitteellisen velan maksuun, vaan tuhottavaksi. Keuruun ulosoton Orvokki Soikkeli ja Riitta Hokkanen ovat tunnustaneet tämän kirjallisesti ja Hokkanen lisäksi korkealaatuisen digitaalisen tallenteen todistamana suullisesti. Kuitenkaan oikea vuokranantaja ei ole koskaan esittänyt vuokralaiselle minkäänlaisia vaatimuksia ja vuokralaisella on edelleenkin voimassaoleva kirjallinen vuokrasopimus vuokranantajan eli asunnon omistajan kanssa. Vuokrasopimuksen hävittäminen ei onnistunut.

Vuokralainen vaatii kaiken palauttamista ja vahingonkorvauksia kaikesta kadonneesta sekä terveydellisestä vahingosta, sillä erittäin väkivaltaisen aseellisen ryöstön tapaan toteutetussa tuhoamismenettelyssä ei ole mitään laillista. Pahoinpitelyyn yhdistetty yksipuolinen häätötuomio järjestettiin salaa toisella diaarinumerolla samanaikaisesti, kun asianajaja Henry Salevan itsekin jo kesäkuussa 2009 laittomaksi havaitsema häätöyritys oli ja on edelleen ihan oikean käräjätuomarin ratkaistavana samassa käräjäoikeudessa oikealla diaarinumerollaan. Käräjätuomari kirjoitti kirjeessään 2.2.2010 sanatarkasti seuraavaa: "Nyt on ilmennyt, että Jyväskylän käräjäoikeus on kuitenkin toisaalla antanut samassa vuokra-asiassanne yksipuolisen tuomion".

Rikollisin keinoin hankittu yksipuolinen tuomio ja häätö toteutettiin erityisen taitavasti ja käsiteltävänä olevasta samasta asiasta välittämättä, sillä osallisten henkilötunnus estää huijaamisen toisella salaisella oikeudenkäynnillä ja häädön hakija avustajineen sai käräjäoikeudelta postia kahdella diaarinumerolla yhdestä asiasta. Apuna on ollut myös haastetta moneen kertaan toimittavinaan ollut haastemies Erkki Vehmasaho. Hän on tunnustanut avunantonsa kirjallisesti siten, että hän oli käyttänyt vuokralaisen osoitteena häädön hakijan tosiasiallista osoitetta ja sellaista vuokralaisen aikaisempaa osoitetta muistuttavaa osoitetta, jossa vuokralainen ei ollut koskaan asunut sekä jättänyt toimittamatta käräjäoikeudelle, poliisille ja ulosottajalle paperit ja tiedot, jotka vuokralainen jo ennen poliisin tekemää pahoinpitelyä pyysi toimittamaan.

Vuokra-asiassa tehtävän ratkaisun sisällöstä riippumatta Rutasen, Salevan ja hänen päämiehensä petosasia on tulossa poliisitutkintaan. Kanssaepäiltyjä tässä ovat Tuusulan käräjäoikeuden käräjätuomari Mikko Saleva -- jonka asian käsittelee valtakunnansyyttäjänvirasto -- Järvenpään kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Virva Juurikkala, Keuruun kaupungin sosiaalityöntekijä Riitta Peltonen, Tuusulan käräjäoikeuden haastemies Jukka Frisk, Jyväskylän käräjäoikeuden haastemies Erkki Vehmasaho, Keuruun ulosoton Orvokki Soikkeli ja Riitta Hokkanen, Keuruun poliisin Arto Karjalainen ja Esa Ryynänen sekä kaksi yksityishenkilöä. Vaikka toimistosihteeri Salli Rutanen on vain pikkutekijä viranomaisrikollisten joukossa, hänen tekoaan rajumpia virkarikoksia oikeuslaitoksen palveluksessa oleva viranhaltija tuskin pystyy missään olosuhteissa tekemään kenenkään puolesta toista vastaan. Hävitystyön oikeudellisessa osuudessa käytettyjä menettelyjä kutsutaan rikoslaissa petokseksi tai prosessipetokseksi.

Sen jälkeen kun Salevan asiassa tärkeän todistajan hallussa olleita todisteita oli ensin kadonnut erikoisella tavalla, tämän omakotitalo paloi perjantaina 5.2.2010 Petäjävedellä. Syttymissyyksi epäillään tuhopolttoa. Pyydän lukijoitani selvittämään kuinka läheistä sukua Mikko ja Henry Saleva ovat toisilleen. Väestörekisterikeskuksen tietojen mukaan Suomessa on lapset mukaanlukien yhteensä vain 17 Saleva-nimistä miestä. -- Heti seuraavassa on tämän kirjoituksen aikaisempia vaiheita sekä joitakin yksittäisiä uusia tietoja.

Heitteillepano kolmessa kaupungissa

Viranomaisrikollisten rajut hyökkäykset pahoinpideltyä ja pahoinpitelyn todistajaa vastaan jatkuvat tälläkin hetkellä useasta suunnasta joukkovoimaa käyttäen. Samalla kun toiset rikolliset hyökkäävät, toiset pakoilevat eikä rikostutkinta ole edennnyt lainkaan niinä viitenä kuukautena, joina ylin poliisijohto on ollut tutkivinaan tätä poliisin tekemää pahoinpitelyä. Asian taustalla ovat virkamiehen yhteys tapahtuneeseen henkirikokseen, usean virkamiehen osallisuus laajoihin talousrikoksiin, kolmen kaupungin sosiaalitoimen pitkäaikaiset väärinkäytökset sekä näiden kaikkien rikostutkinnan estäminen ja todisteiden hävittäminen fyysistä, henkistä ja taloudellista väkivaltaa käyttäen. Hengenvaarallisen aivo- ja kaularankavamman saanut pahoinpidelty on erityisen avuttomassa tilassa jätetty heitteille sekä Järvenpäässä että Keuruulla.

Puhelimessa antamassaan lausunnossa Espoon kaupungin potilas- ja sosiaaliasiamies Unto Ahvensalmi arvioi heitteillepanon tapahtuneen myös Espoossa, missä sosiaalitoimiston sosiaaliohjaaja Eija Kiilunen edelleen raivokkaasti uhkaillen painostaa kahden muun kaupungin heitteillejättämää vammautunutta tämän vammoista välittämättä. Heitteillepano on kenen tahansa helposti havaittavissa erittäin laajasta ja pitkäaikaisesta asiakirja-aineistosta, ääni- ja kuvatallenteista sekä henkilötodistajien kertomana kaikissa kolmessa heitteillepanokaupungissa. Heitteillepanosta voidaan tuomita kaksi vuotta ehdotonta vankeutta (laki rikoslain muuttamisesta 578/1995 21 luku 14§ www.finlex.fi/ fi/ laki/ alkup/ 1995/ 19950578).

Vaikka olen kirjoittanut viranomaisrikollisuudesta seitsemän vuoden ajan ja saanut lukijoiltani runsaasti tietoja ja dokumentteja, näin kovia järjestäytyneen rikollisliigan muodossa tehtyjä rikoksia en tiedä viranomaisrikollisten ennen tehneen. Ole hyvä ja jatka lukemista. Tämä ei ole väkivaltaviihdettä, vaan kaikkein kovinta ja hengenvaarallisinta tosielämää, mihin viranomaisrikolliset pakottavat uhrinsa. -- Toimittajille tiedoksi: uusia yksityiskohtaisia tietoja on pian saatavana sovituista lähteistä ja yleisesti tältä sivulta linkkeineen. Katso myös Anttalaisen lista.

Poliisi pahoinpiteli -- viranomaisrikollisten uhri hengenvaarassa Keuruulla

Keuruun kaupungin sosiaalityöntekijä Riitta Peltonen esti useaan liikenneonnettomuuteen ja tapaturmaan joutunutta kaupungin asukasta saamasta vakuutuskorvauksia ja kuntoutusta, teki täydellistä vakuutussuojaa nauttineesta vakuutetusta näin toimeentulotukiasiakkaan, pakotti tämän tulemaan toimeen kolmella eurolla päivässä vuoden ajan, yritti saada laittoman toimintansa uhrin häädetyksi ja jätti tämän sitten vakavasti päähän, silmään, lantioon ja kaularankaan vammautuneena kahdeksaksi kuukaudeksi kokonaan ilman rahaa ja ruokaa. Kun heitteillepanosta kanneltiin, Keuruun poliisin ylikonstaapeli Arto Karjalainen pahoinpiteli puolustuskyvyttömäksi tietämänsä vammautuneen hengenvaarallisesti sairaalakuntoon tilaustyönä. Pahoinpitelystä aiheutui päänsisäinen vamma.

Viranomaiset viranomaisrikollisia tutkimassa

Kyse on hengestä tälläkin hetkellä mutta takaraivo revenneenä apua ei voi saada mistään, koska toinen toisiaan puolustavat viranomaisrikolliset uhkailevat ja hyökkäävät vammautunutta uhriaan vastaan joukkovoimalla yhä uudelleen. Vaikka nämä tiedot ilmenevät kirjallisista dokumenteista kiistattomasti, eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio esitti lakiin perustumattomin epäasiallisin väittein rikollisten suojelemiseksi, ettei heitteillepanoa ja pahoinpitelyä voida tutkia. Näin paljastuneista uusimmistakin väärinkäytöksistä huolimatta länsi-Suomen lääninhallitus on ilmoittanut tutkivansa heitteillepanoa ja sisäasiainministeri Anne Holmlund (Kok) on ilmoittanut siirtäneensä poliisin tekemän pahoinpitelyn tutkinnan sisäministeriön poliisiosastolle.

Viranomaisrikolliset apureineen jatkavat väkivaltaa

Väkivalta jatkuu vielä viisi kuukautta poliisin tekemän pahoinpitelyn jälkeen. Laittomassa yhteistyössä toimivat sosiaalitoimisto, poliisi ja viranomaisrikollisten apurit edelleenkin estävät pahoinpideltyä palaamasta kotiinsa -- johon hänellä on voimassaoleva vuokrasopimus -- sekä hakemasta sieltä välttämättömiä tavaroitaan, vaatteitaan, lääkkeitään ja vammautuneen jatkuvasti tarvitsemia apuvälineitä.

Koska rahaa ei ole ollut yhtään edes ruokaan, toimeentulotukea on pitänyt hakea kiireellisenä myös karkotuskunnasta. Kunta kuitenkin kieltäytyi tekemästä päätöstä lain määräämässä ajassa. Kun sallitun käsittelyajan kymmenkertaisesta ylittämisestä kanneltiin etelä-Suomen lääninhallitukselle, lakia tahallisesti rikkova lääninsosiaalitarkastaja Kristiina Hehku ilmoitti lääninhallituksen kantana, ettei kantelua oteta käsiteltäväksi, koska päätöksen viivästyminen ei ole sellainen seikka, josta voi kannella, vaikka päätöstä ei koskaan tehtäisikään. Vielä paremmaksi pani ylitarkastaja Ritva Nissinen, joka häiriköi puhelimessa alatyylisesti ja kehotti menemään sairaalaan.

Kirjoillaolokunnan, asuinkunnan ja lääninhallituksen kanssa neuvotellut karkotuskunta, jonka käytettävissä olivat pitkäaikaisen heitteillepanon osoittavat kahden kunnan ja kanteluviranomaisten dokumentit yli kymmenen vuoden ajalta, päätti lopulta, ettei toimeentulotukea makseta eikä lääkärin määräämien lääkkeiden kustannuksia korvata, koska hakija ei huolimatta täysipäiväisestä ponnistelustaan henkensä säilyttämiseksi ja hänelle kuuluvan sosiaaliturvan saamiseksi vieläkään ole kyennyt vammansa ja pitkän sairaslomansa vuoksi ilman rahaa ja ilman sosiaaliturvaa jätettynä osoittamaan "kiireellistä toimeentulotuen tarvetta".

Yhteisen päätöksen jättää päähän, silmään, lantioon ja kaularankaan vakavasti vammautunut henkilö heitteille ilman rahaa, ruokaa, hoitoa, kuntoutusta, lääkkeitä ja kaikkea sosiaaliturvaa jo kahdeksan peräkkäisen kuukauden ajaksi, tekivät Järvenpään kaupungin (kirjoillaolokunta) sosiaalitoimiston johtava sosiaalityöntekijä Virva Juurikkala, Keuruun kaupungin (kotikuntalain mukainen kotikunta) sosiaalitoimiston sosiaalityöntekijä Riitta Peltonen sekä Espoon kaupungin (karkotuskunta) sosiaali- ja terveystoimen Tapiolan aikuissosiaalityön etuuskäsittelijä Marjo Helen ja aluepäällikkö Tapio E. Nieminen Virva Juurikkalan yllyttämänä.

Rikosketjun pituus on jo yli kymmenen vuotta

On siten kiistatonta, että kirjoillaolokunnan, asuinkunnan ja karkotuskunnan sosiaalitoimistot ovat yhteistyössä toimien estäneet liikenneonnettomuudessa vammautunutta saamasta vakuutuskorvauksia ja kuntoutusta, tehneet vakuutetusta vammautuneesta toimeentulotukiasiakkaan, kieltäytyneet maksamasta tälle toimeentulotukea ja lääkekuluja sekä jättäneet vammautuneen tietoisesti, tahallisesti ja tarkoitushakuisesti heitteille ilman rahaa, ruokaa ja kaikkea sosiaaliturvaa. Tämä on käsittääkseni Suomen kaikkien aikojen laajin, pitkäaikaisin ja yksityiskohdiltaankin rajuin yhteen henkilöön kohdistettu viranomaisrikollistapaus, josta nyt kerrottu heitteillepano ja poliisin tekemä pahoinpitely ovat vain kaksi lyhyttä uutta yksityiskohtaa yli kymmenen vuoden mittaisessa rikosketjussa.

Viimeisimmän kirjallisen heitteillepanotunnustuksen teki karkotuskunta Espoo, joka kuusi viikkoa kestäneiden jatkuvien valitusten ja sosiaaliasiamies Unto Ahvensalmen esittämien vaatimusten jälkeen myönsi yhteensä 280 euroa ruokarahaa. Heitteillepanon tunnustaja Espoossa oli sosiaaliohjaaja Eija Kiilunen. Kun tähän lisätään yhden kerran aikaisemmin saatu 50 euron ruokaraha, jota maksaessaan Keuruun kaupunki tunnusti kirjallisesti heitteillepanon heinäkuussa 2009, kaikkien sosiaalitukien yhteenlaskettu määrä kahdeksan kuukauden ajalta on vähemmän kuin puolitoista euroa päivää kohden.

Ilmoittamalla, että "lain toimeentulotuesta 30.12.1997/1412" (www.finlex.fi/ fi/ laki/ ajantasa/ 1997/ 19971412) mukaisesti kiireellisenä tehty toimeentulotukihakemus on jätetty käsittelemättä lain määräämässä ajassa samana tai viimeistään seuraavana arkipäivänä ja tuolloin käytettävissä olleilla tiedoilla sekä uhkaillen, että hakemus jätetään kokonaan käsittelemättä, ellei vammautunut lakiin perustumattomien vaatimusten mukaisesti kykene tekemään sellaista, johon hän ei vammautumisensa vuoksi lääkärintodistustenkaan perusteella kykene eikä ole kymmeneen vuoteen kyennyt, Espoon kaupungin sosiaaliohjaaja Eija Kiilunen tunnusti toimeentulotukilain tahallisen ja toistuvan rikkomisen sekä rikoslaissa (laki rikoslain muuttamisesta 578/1995 21 luku 14§ www.finlex.fi/ fi/ laki/ alkup/ 1995/ 19950578) määritellyn heitteillepanon vielä uudelleen kirjallisesti 18.12.2009.

Mikä on todellinen syy, jonka vuoksi järjestäytyneen rikollisliigan muodossa toimivat virkamiehet ovat jättäneet yksinäisen vammautuneen heitteille selviytymään 50 euron kuukausituloilla, pahoinpidelleet tämän sairaalakuntoon, aiheuttaneet pysyvän vamman sekä estäneet vammautunutta saamasta vakuutuskorvauksia, hoitoa, kuntoutusta ja toimeentulotukeakin? Mistä syystä sosiaalitoimi tekee näissä kolmessa kaupungissa päätöksiä salaisten tietojen eli mustien listojen perusteella ja jättää päätöksissään mainitsematta suullisesti tunnustetun yhteydenpidon viranomaisrikollisiin? Pyydän heitteillepanoa ja pahoinpitelyä tutkivia viranomaisia hankkimaan käräjäoikeudelta luvan kaikkien tässä mainittujen Järvenpään, Keuruun ja Espoon sosiaalitoimen sekä Keuruun poliisin henkilöiden puhelinten teletunnistetietojen saamiseksi ja liittämiseksi rikostutkintaan.

Pahoinpitelyn ja heitteillepanon tutkinnan päivämääriä

1. Keuruun poliisin ylikonstaapeli Arto Karjalainen pahoinpiteli vammautuneen 9.-10.8.2009.
2. Sisäasiainministeri Anne Holmlund (Kok) käynnisti tutkinnan pyynnöstäni.
3. Holmlund ilmoitti 14.8.2009 siirtäneensä tutkinnan sisäministeriön poliisiosastolle.
4. Tehtävän ministeriön poliisiosastolla vastaanotti poliisiylitarkastaja Arto Hankilanoja 10.9.2009.
5. Vastuu siirrettiin keski-Suomen poliisilaitoksen lääninpoliisiylitarkastaja Janne Paavolalle 1.10.2009.
6. Poliisi hyökkäsi poliisin tekemän pahoinpitelyn silminnäkijää ja todistajaa vastaan 24.11.2009.
7. Tein poliisille kirjallisen vaatimuksen päästä kuultavaksi silminnäkijänä 2.12.2009.
8. Tutkinnan estämistä koskeva tiedustelu saapui sisäasiainministeri Anne Holmlundille 11.1.2010.
9. Holmlund ilmoitti antaneensa selvitystehtävän poliisiosastolle 3.2.2010.

Vaikeneminen, vaientaminen ja kuurous

Eduskunnan oikeusasiamies ja länsi-Suomen lääninhallitus ovat olleet heitteillepanoasiassa täysin hiljaa syistä, joiden yksityiskohtia en ole vielä kertonut. Lyhyesti tämän voi sanoa siten, että Keuruu on kaupunki, jossa poliitikot, viranomaisrikolliset sekä näiden apurit ja yrityskumppanit ovat kytkeytyneet tiukasti toisiinsa keskinäisin etujärjestelyin. Viranomaisrikollisten toiminnasta tietoiset henkilöt ovat joko hiljaa tai heidät hiljennetään uhkauksin ja rajua fyysistä väkivaltaa käyttäen tai tuomitaan keksityistä rikoksista syyttömänä koviin rangaistuksiin.

Korostan vielä, että kyseessä ei ole niinsanottu perinteinen rikollisuus, vaan virkamiehinä järjestäytyneen rikollisliigan muodossa tehdyt ja tehtävät laajamittaiset rikokset, joita voidaan ainoastaan olla tutkivinaan mutta ei voida tutkia rikollisten viranomaisaseman vuoksi. Näiden rikollisten muodostamaa joukkiota kutsutaan yleisesti nimellä Keuruun Mafia.

Kun noin viisi kuukautta oli kulunut viimeisimmän pahoinpitelyn tiedoksisaannista, sisäministeriön poliisiosasto ei ollut vielä aloittanut tutkintaa -- oli vain aloittavinaan. Tiedän tämän tosiasian oikein hyvin, koska täydellinen todistusaineisto on hallussani ja olen asiassa sisäministeri Anne Holmlundin ministeriön poliisiosastolle ilmoittama silminnäkijä ja todistaja, jota ei ole kuultu kuten ei heitteillejätettyä pahoinpideltyäkään. Kuulemisen ovat kuulemispyynnöistä huolimatta laiminlyöneet myös heitteillepanoa Keuruulla tutkinut länsi-Suomen lääninhallitus sekä Järvenpäässä tapahtuneen heitteillepanon tutkinnan laiminlyönyt eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio. Viimeisenä työpäivänään ennen jäämistään eläkkeelle, rva/nti Paunio ilmoitti, että asia jätetään tutkimatta.

Poliisijohto estää poliisin tekemän pahoinpitelyn ja henkirikoksen tutkinnan

Arvelen suoraan alkuperäisistä lähteistä saamieni yksityiskohtaisten tietojen perusteella, että tutkinta on estetty, koska pahoinpitelijä Arto Karjalainen ja häntä avustanut Esa Ryynänen ovat olleet järjestelemässä todistajia ja todistusaineistoa jutussa, jossa ilmeisen syytön mies istuu vankilassa kolmentoista vuoden tuomiota väitetystä henkirikoksesta. Ryynänen tapasi tuomitun väitettyä henkirikosta edeltävänä iltana ja tietää tuomitun syyttömäksi.

Tapaus tunnetaan "Keuruun parvekesurmana", jossa mies putosi kaiteettomalta parvekkelta ja kuoli. Jokainen ymmärtää, että kun samat poliisit pahoinpitelevät vammautuneen, kumpaakaan asiaa ei voida tutkia, vaikka hallussani oleva kirjallinen ja tekninen todistusaineisto Karjalaista ja Ryynästä vastaan on täysin aukoton. Tutkinnan sijasta viranomaisrikolliset jatkavat hyökkäyksiään pahoinpideltyä ja pahoinpitelyn todistajaa vastaan joukkovoimalla. Kerron tästä myöhemmin yksityiskohtaisesti.

Pahoinpideltyä ja pahoinpitelyn todistajaa ei kirjallisesta kuulemisvaatimuksesta huolimatta ole kuultu 6.2.2010 mennessä. Kun sisäasiainministeriön poliisiosasto ei ole suostunut tutustumaan todistusaineistoon eikä asiakirjoihinkaan, pahoinpitelijän oma ilmoitus, ettei tämä ole syyllistynyt rikokseen, riittää. Poliisin tekemän hengenvaarallisen pahoinpitelyn tutkinnasta kieltäytyneet poliisipäällikkö Markku Luoma ja apulaispoliisipäälikkö Uolevi Väre ilmoittivat 2.2.2010 päivätyssä kirjeessään, että "kirjeenne ei anna poliisissa edellä kuvatun selvitystyön lisäksi aihetta muihin toimenpiteisiin."

Sisäasiainministeri Anne Holmlundin lähettämän selvityspyynnön vuoksi poliisijohto joutuu nyt ilmoittamaan miksi poliisin tekemää pahoinpitelyä tutkittaessa pahoinpideltyä ja pahoinpitelyn todistajaa ei kirjallisista kuulemisvaatimuksista huolimatta ole suostuttu kuulemaan sekä miksi poliisijohto on kieltäytynyt tutustumasta pahoinpitelyn asiakirjoihin ja pahoinpitelystä tehtyyn digitaaliseen tallenteeseen.

Törkeä pahoinpitely, aseellinen ryöstö, sieppaus, karkotus ja heitteillepano eivät riitä

Suomen pahimmassa viranomaisrikollisuustapauksessa sanat ovat loppua kesken. Miten kodistaan karkotettu vammautunut voi ilman rahaa, ruokaa ja liikkumismahdollisuuksia pysyä hengissä jatkuvan väkivallan keskellä? Näin poikkeuksellisella tavalla tehdyille rikoksille ei ole olemassa sopivaa nimitystä eivätkä viranomaisrikollisten joukkovoimalla jo toteuttamat törkeä pahoinpitely, aseellinen ryöstö, sieppaus, karkotus ja heitteillepano yhdessäkään riitä kuvailemaan rajulla väkivallalla ja laiminlyönneillä aiheutettuja pysyviä terveys- ja omaisuusvahinkoja sekä jatkuvaa hengenvaaraa.

Virva Juurikkalan, Riitta Peltosen ja Arto Karjalaisen tekojen tahallisuuden vuoksi pidän tässä lyhyesti kuvailemiani tapahtumia moninkertaisena tapon yrityksenä, jolle on myös tietämäni motiivi. Tästä ei edes tarvitse olla mitään mieltä -- niin selvästi näiden kolmen viranomaisrikollisen tekojen aiheuttama hengenvaara ja tahallisuus ovat havaittavissa kirjallisista todisteista kuten lääkärintodistuksista ja rikollisten itse allekirjoittamista lukuisista papereista.

Muutamia kertoja hengenlähtö on ollut Juurikkalan, Peltosen ja Karjalaisen hyvin tieten aivan lähellä ja kaksi kertaa olen itse tapahtumia vierestä seuranneena ollut aivan varma, että elinaika lasketaan enää enintään tunneissa. Myös kahteen kertaan löysin vielä jonkin viimeisen keinon, jonka varaan jouduin kaiken laittamaan ja muutamat muutkin lähellä olleet henkilöt ovat tieten tai tietämättään pystyneet ihmeiltä vaikuttavin keinoin tarjoamaan tarvittavaa apua hengen säilyttämiseksi. Väkivalta kuitenkin jatkuu edelleen eikä siihen luonnollisesti voi pyytää ja saada apua samoilta viranomaisilta ja virkamiehiltä, jotka ovat väkivaltaan syylliset.

Vaikka tämä rikoskokonaisuus on paljon laajempi ja rikosten yksityiskohdat ovat paljon järkyttävämpiä, kuin tässä on toistaiseksi voitu kertoa, Iltalehden uutisen mukaan Suomi on maailman paras maa rahallisen vaurauden, demokratian ja hallinnon laadun perusteella (http://www.iltalehti.fi/ talous/ 20091026 10490783_ ta.shtml).

Lisätietoja Keuruun kaupungin vaarallisista viranomaisrikollisista