Näin järjestetään prosessipetos

Espoon käräjäoikeus toimitti minulle myöhään iltapäivällä 17.5.2011 haasteen (999913_A ja 999913_B), jossa ilmoitettiin seuraavana aamuna alkavasta oikeudenkäynnistä. Käräjätuomari Jussi Leskisen laatiman haasteen mukaan minun oli saavuttava istuntoon sakon uhalla ja minut voitiin määrätä poliisin noudettavaksi, jos en muuten saapuisi paikalle. Haastehakemuksessa (999904_A ja 999904_B) kihlakunnansyyttäjä Markku Ahonen vaati minulle ehdotonta vankeutta sanatarkasti seuraavasti: "Anttalainen on tuomittava vankeusrangaistukseen". Näin Espoon käräjäoikeus tunnusti kirjallisesti ryhtyneensä minua vastaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaiseen laittomaan pikaoikeudenkäyntiin, joka on myös äärimmäisen vakava virkarikos.

Kirjallisen todistuksen yhden yön valmistautumisajan sisältävän laittoman pikaoikeudekäynnin järjestämisestä ja täten myös avustajan käyttämisen estämisestä (999914) antoi minulle Espoon käräjäoikeuden haastemies Tom Westerberg. Lain ja tiedoksiantotodistuksenkin mukaan tieto oikeudenkäynnistä piti antaa viimeistään neljä vuorokautta aikaisemmin mutta käräjätuomari Jussi Leskinen ja haastemies Westerberg eivät välittäneet lain määräyksistä. Kun olin näin kirjallisin todistein saanut Espoon käräjäoikeuden kiinni laittoman pikaoikeudenkäynnin järjestämisestä, oikeudenkäynti piti laittomana peruuttaa mutta lain ja ihmisoikeuksien rikkomisesta kiinni otetuilla viranomaisrikollisilla on tunnettu taipumus kostaa eivätkä hyökkäykset siksi jääneet tähän.

Espoon käräjäoikeuden käräjätuomari Tuuli Heponiemi ilmoitti hyvin ystävällisessä kirjeessään 8.6.2011 (999903) uudeksi oikeudenkäyntipäivämääräksi lokakuun neljännen päivän ja että kutsu olisi noudettavissa haastemieheltä. Lisäksi haastemies Tom Westerberg toimitti minulle kirjeen (999857_A ja 999857_B), jossa hän ilmoitti 23.8.2011 mennessä noudettavasta asiakirjasta. Tiedoksiannon syyksi Westerberg ilmoitti muun kuin vastaaja, todistaja tai asianomistaja. Näiden asioiden pariin kesän jälkeen palattuani ja käräjäoikeuden kansliassa asiakirjojen toimittamisen vuoksi lähes päivittäin asioituani ilmoitin siksi 8.9.2011 käräjäoikeuden haastemiehille kirjallisesti ajankohdan, jolloin kävisin myös käräjäoikeuden yläkerrassa hakemassa Heponiemen ilmoittamat tiedot. Espoon käräjäoikeus antoi minulle todistuksen tämän tiedon vastaanottamisesta.

Haasteen noutamisajankohdaksi oli sovittu keskiviikko 21.9.2011 mutta Espoon käräjäoikeus ja haastemies Tom Westerberg ryhtyivät pikaoikeudenkäynnin järjestämisestä kiinni jäätyään samaan ihmisoikeuksiani rikkovaan laittomaan menettelyyn samassa asiassa uudelleen tiistaina 20.9.2011. Tuolloin pikaoikeudenkäynnin järjestämistä koskevan kanteluni johdosta tutkinnan kohteeksi joutunut Westerberg yritti ilmiantajansa vihjeestä tunkeutua kotiini postiluukusta ja kostotarkoituksessa rikkoi postiluukunkin mutta ei päässyt sisälle eikä toimittanut minulle mitään ilmoitusta. Todisteiden saamiseksi odotin niin kauan, että Westerberg soitti avukseen poliisipartion ja avasin oven hieman ennen kuin Westerberg olisi saanut lisävoimia oven murtamiseen.

Oven avattuani Westerberg saattoi raivokkaasti huutaen kerrostalon koko portaan asukkaiden tietoon minkä niminen vaarallinen rikollinen haastetaan oikeuteen ja mitä tämä rikollinen on tehnyt. Alatyyliin laittoman pikaoikeudenkäynnin järjestämistä koskevasta kantelusta raivonnut haastemies Westerberg antoi näin itsestään varmaankin varsin oikean kuvan aivan pohjalla olevana rähinöitsijänä, joka synnynnäisten ominaisuuksiensa ja niiden avulla hankkimansa virkamieskaveruuden vuoksi ei ole vastuussa mistään tekemisistään. Käyntini Espoon käräjäoikeudessa sovittuna aikana haastemies Westerbergin rähinöintiä seuraavana päivänä 21.9.2011 oli siten muuten tarpeeton mutta jätin oikeudelle kaksitoista asiakirjaa käräjäoikeudessa, syyttäjänvirastossa ja poliisissa tässä rikos-, virkarikos- ja ihmisoikeusrikoskokonaisuudessa tehtyjen rikosten selvittämiseksi ja syyllisten ottamiseksi kiinni.

Täten sain talletetuksi poliisin tiedostoihin myös postiluukun rikkomisen mutta rähinöitsevä haastemies antoi muitakin tärkeitä todisteita tiedoksiantotodistuksen lisäksi.

Kerron seuraavassa ensiksi haastehakemuksen kaikki syytekohdat, joihin kuuluvat syyte, teonkuvaus, kirjalliset todisteet ja henkilötodistelu. Muita otsikoita ovat "syyttäjä, vastaajat, asianomistajat, syyttäjän muut vaatimukset, seuraamuskannanotto ja allekirjoitus". Käsittelen nämä kaikki kohdat yksitellen, näytän minua vastaan esitetyt todisteet sekä lopuksi kerron lyhyesti mistä asiassa on kyse. Erikseen muilla tähän liittyvillä sivuilla esitän tämän rikos-, virkarikos- ja ihmisoikeusrikoskokonaisuuden järkyttävät taustat laajasti.

Asia: Törkeä kunnianloukkaus

Espoon käräjäoikeus huijaa. Minua ei ole koskaan kutsuttu kuulusteluun törkeästä kunnianloukkauksesta epäiltynä eikä minua ole voitu sellaisesta kuulustella kun ei ole sellaiseen kuulusteluun kutsuttukaan. Espoon kihlakunnan poliisilaitoksen lauantaina 27.9.2008 päivätyn kutsun saapua kuulusteluun kunnianloukkauksesta -- ei törkeästä kunnianloukkauksesta -- epäiltynä on allekirjoittanut vanhempi konstaapeli Jussi Räikkönen (999941).

Myös poliisilaitos huijasi minua jo kuulustelukutsussa, jossa poliisilaitos ilmoitti kuulusteluajankohdaksi perjantain 12.10.2008. Kukaan Espoon poliisissa ei kuitenkaan ollut tuolloin paikalla enkä kovasta yrittämisestä huolimatta päässyt kuulusteluun, koska poliislaitoksen ilmoittamaa kuulustelupäivää ei ole olemassa. Perjantai ei ole kahdestoista päivä.

Koska jo kokemuksesta tiesin, että Espoon kihlakunnan poliisilaitos huijaa, pyysin Espoon käräjäoikeudelta kirjallisesti apua kuulusteluun päästäkseni. Avunpyyntöni johdosta käräjätuomari Leena Uoti ilmoitti minulle 27.11.2008 päiväämässään kirjeessä, että "käräjäoikeus hallintolain 21 §:n nojalla lähettää kirjeenne Espoon kihlakunnan poliisilaitokselle tarvittavia toimenpiteitä varten" (999940).

Pyyntöni päästä kuulusteluun vastaanottanut rikoskomisario Timo Seppälä kuitenkin kieltäytyi päästämästä minua kuulusteluun ja teki kotiini kolme laitonta murtoyritystä väittämänsä kunnianloukkauksen -- ei törkeän kunnianloukkauksen -- perusteella. Kunnianloukkauksesta epäileminen ei riitä laillisiin murtoyrityksiin eivätkä poliiseista Anne Palonen ja Jussi Räikkönen päässeet ovesta läpi edes kolmannella kerralla 13.12.2008 neljänkymmenen minuutin raivoisasta huutamisesta ja vääntämisestä huolimatta. Laittomassa murtoyrityksessään häpeällisesti epäonnistuneen Räikkösen viimeinen huuto ennen katoamistaan espoolaisen slummin pimentyneeseen iltaan oli aitoon rikollistyyliin varsin vaikuttava: Anttalainen, tämä on viimeinen varoitus!

Kun tein laittomiin murtoyrityksiin ryhtyneestä rikoskomisario Timo Seppälästä rikosilmoituksen Helsingin poliisilaitoksen keskustan poliisipiirin tutkimusyksikköön 8.1.2009 (999937_A, 999937_B) ja vaadin saada Seppälän tekemän kirjallisen murtomääräyksen jäljennöksen, Espoon kihlakunnan poliisilaitos kieltäytyi luovuttamasta mitään tietoja. Tietojen luovuttamisen sijaan Seppälä käsitteli oman rikosasiansa itse, vaikka esitutkintalaissa määrätään, että poliisin tekemäksi epäillyn rikoksen tutkinnajohtaja on aina virallinen syyttäjä -- ei koskaan poliisi eikä varsinkaan syyllinen itse. Seppälä totesi itse tekemällän päätökselä itsensä syyttömäksi 20.1.2009 (999935).

Pääsin kuitenkin kuulusteluun jo hieman ennen kuin tein laittomiin murtoyrityksiin ryhtyneestä rikoskomisario Timo Seppälästä rikosilmoituksen. Kuultavaksi päästäkseni soitin ensin Seppälälle, joka ei suostunut puhumaan mitään kanssani, vaan nimeni kuultuaan sulki puhelimen. Seuraavaksi poliisin puhelinpäivystykseen soitettuani sain määräyksen olla tavoitettavissa jouluaattona 24.12.2008 iltapäivällä, kunnes Jussi Räikkönen soitti minulle klo 15:43..15:51. Näin pääsin kuulusteluun kunnianloukkauksesta -- ei törkeästä kunnianloukkauksesta -- epäiltynä 5.1.2009 klo 14:15.

Tässä kuulustelussa poliisi rikkoi esitutkintalakia ja Euroopan ihmisoikeussopimusta poikkeuksellisen törkeällä tavalla. Syyllisyydestään tietoinen Seppälä hävitti peloissaan kuulustelunauhoituksen mutta ei ymmärtänyt, että sain kaiken itse otetuksi salaa talteen omalla laitteellani. Kun myös YK:n kidutuksenvastainen komitea on kesällä 2011 antanut Suomelle huomautuksen kuulustelunauhoitusten puuttumisesta, epäonnistuneisiin tuhotoimiin todisteiden hävittämiseksi ryhtynyt rikoskomisario Timo Seppälä on siten osoittanut olevansa rikollisenakin ammattitaidoton.

Syyttäjä

Syyttäjäksi on ilmoitettu kihlakunnansyyttäjä Markku Ahonen, jolla oli suunnitellun oikeudenkäynnin jälkeen vain kaksi työpäivää jäljellä ennen lomalle ja eläkkeelle jäämistä. Länsiväylä-lehti totesi rikosmaailman optimismin säilyvän, vaikka syyttäjä Markku Ahonen poistuu joukosta eläkkeelle (Länsiväylä-lehti: Optimismi säilyi rikosmaailmassakin. Ohi on, syyttäjä Markku Ahonen eläkkeelle ja Markku Ahosen kuva osoitteesta http://www.lansivayla.fi/artikkeli/54957-optimismi-sailyi-rikosmaailmassakin).

Syyteharkinta kesti ilman ainoatakaan tapahtumaa yli kaksi vuotta, kun oikeuskanslerin ennakkopäätöksen mukaan yhdeksänkin kuukautta on kohtuuttoman pitkä aika. Viivyttelyn syynä on mahdollisimman suuren vahingon aiheuttaminen järjestämällä oikeudenkäynti sellaisena ajankohtana, jolloin joudun samanaikaisesti hoitamaan poliisin tekemään törkeään pahoinpitelyyn, pahoinpitelyssä vammauttamista hyödyntäviin laajamittaisiin tuhotöihin, kahden henkilön ennenaikaisen kuoleman järjestämiseen, näiden avulla tehtyihin suuriin talousrikoksiin ja tuomioistuimissa tehtyihin huijauksiin liittyviä asioita, joissa syyllisiä ovat virkamiehet. Rikollisten jatkuvien hyökkäyksien käytännön tavoite on toimintakyvyttömäksi tekeminen sekä rikosten juridinen vanhentaminen estämällä tutkinta, oikeudenkäynnit, valittaminen ja kanteleminen.

Minua vastaan hyökkävä tutkinnanjohtaja Timo Seppälä on tästä kaikesta täydellisesti tietoinen siepattuaan minut kotoani 8.10.2010 ja suljettuaan minut poliisivankilaan kuulusteltavaksi poliisin tekemää törkeää pahoinpitelyä koskevan kantelun tekemisestä. Useimmille uusille lukijoilleni, jotka eivät ole vielä riittävästi perehtyneet viranomaisrikollisuuteen, tämä on täysin käsittämätön asia. Kiistaton tosiasia on kuitenkin, että minut on siepattu ja suljettu poliisivankilaan, jotta en voisi toimia todistajana poliisien rikosasiassa ja että minua on poliisivankilassa kuulusteltu ainoastaan kantelun tekemisestä.

Kun poliisi on kieltäytynyt antamasta minulle mitään tietoja sieppausmääräyksestä ja ihmisoikeuksiani rikkoneesta salaisesta kuulustelusta, sisäasiainministeriön poliisiosasto on kieltäytynyt kuulemasta pahoinpideltyä ja poliisin tekemän pahoinpitelyn ainoaa todistajaa ja silminnäkijää sekä tutustumasta pahoinpitelystä salaa tekemääni digitaaliseen tallenteeseen ja myös poliisihallitus on kieltäytynyt vastaamasta sisäasiainministerille tutkinnasta kieltäytymisestä mitään, näiden rajujen rikosten, virkarikosten ja ihmisoikeusrikosten vakavuus ei jää kenellekään epäselväksi.

Kahtia kunnollisiin ja kelvottomiin jakautunut poliisi on tunnetusti Suomen suurin julkirikollinen, jonka ei tarvitse noudattaa lakia eikä kunnioittaa ihmisoikeuksia. Tämä on se syy, jonka vuoksi poliisi järjestää lastentarhoista vanhainkoteihin asti ulottuvaa mielipiteenmuokkausta totuudenvastaisen vääristellyn kuvan itsestään antaakseen. Samaan aikaan poliisijohto tunnustetusti pyrkii estämään yksittäisiä poliiseja saamasta tietää mitä he kullonkin ovat todellisuudessa tekemässä ja näin perinteisten rikollisliigojen tapaan omaa rikosmonopoliaan turvaten laajentaa laitonta toimintaansa kaikkien tavallisten suomalaisten vahingoksi.

Toistan vielä, että poliisi on jakautunut kahtia kunnollisiin ja kelvottomiin, jonka vuoksi kehotan kunnollisia poliiseja valmistautumaan salaisesti kapinaan lain ja ihmisoikeuksien rikkojia vastaan. Esimerkkinä ja kannustuksena olkoon Espoon kihlakunnan poliisilaitoksen rikoskomisario Timo Seppälän erään alaisen antama lyhyt lausunto esimiehestään: "SE SAATANAN MULKKU!" Tämä poliisi olisi mielellään tullut oikeudenkäyntiin todistajaksi laittoman ja ihmisoikeuksia rajusti rikkoneen esitutkinnan ja kuulustelunauhoituksen hävittämisen kahden kaverinsa ja työtoverinsa hyväksi järjestänyttä Seppälää vastaan mutta Espoon käräjäoikeus ei kyennyt takaamaan todistajan turvallisuutta. Yleiskysymys onkin, millä tavoin poliisi voidaan kaikissa rikostutkinnoissa eristää niin, että poliisi ei pääse hävittämään ja väärentämään todisteita eikä pitämään yhteyttä apureihinsa. Poliisi ei ole vain poliisi. Näitä on kahta lajia.

Vastaaja(t)

Anttalainen Osmo, dipl.-ins., Espoo

Asianomistaja(t): Kovalainen Mikko

Syntynyt Joensuussa 8.4.1950. Vanhemmat maanviljelijä Eemeli Kovalainen ja Helmi Niskanen. Ylioppilas Suomussalmen lukiosta v. 1971, OTK 2.2.1978, VT 15.3. 1979. Iisalmen tuomiokunnan päätoiminen apulainen 1978, TNot 1978-1979, Siilinjärven kunnan vs oikeusavustaja 1979, va oikeusavustaja 1979, Outokummun kaupungin vs joht oikeusavustaja kesä-heinäkuu 1980, Tuupovaaran kunnan vs nimismies 1981, Liperin kunnan oikeusavustaja 23.7.1979-19.8.1981, Espoon nimismiespiirin ylimääräinen apulaisnimismies 1.11.1981-31.3.1982. Alikersantti 1972.

Vankeustuomio Itä-Suomen hovioikeudessa 439 E95/5, esiintymiskielto Joensuun käräjäoikeudessa 05/2005 asiassa R05/1202, esiintymiskielto Nurmeksen käräjäoikeudessa numero 984 asiassa H05/690, esiintymiskielto Kajaanin kihlakunnanoikeudessa numero 361 asiassa S93/36, esiintymiskielto Itä-Suomen hovioikeudessa numero 1541 vuonna 2005 kolmeksi vuodeksi ja numero 752 vuonna 1996, esiintymiskielto Helsingin hovioikeudessa numero 4082 vuonna 2006 30.11.2009 asti, kelvottomuus asiamieheksi Korkeimmassa oikeudessa S94/461. Lisäksi sakkotuomio edellämainitussa Kajaanin kihlakunnanoikeuden asiassa, jossa Mikko Kovalainen oikeuden puheenjohtajan jäävätäkseen väitti tosiasioiden vastaisesti tämän syyllistyneen muun muassa päihtymykseen virantoimituksessa.

Kääntäjänä ja asioitsijana Kovalainen on esiintynyt ainakin viidentoista vuoden ajan sekä myös Espoon entisenä syyttäjänä, joka hän ei viiden kuukauden mittaisesta ylimääräisen apulaisnimismiehen tehtävästä huolimatta nimikirjanotteen mukaan ole ollut. Kovalainen ei ole Suomen asianajajaliiton jäsen.

Lähteet: STT, Iltalehti 31.1.2009 (Oikeusministeriö suunnittelee Suomen asianajajaliittoon kuulumattomien, oikeudessa avustavien juristien ammattieettisen valvonnan tehostamista. Lakimiesliiton toiminnanjohtajan Jorma Tilanderin mukaan Lakimiesliitto voisi järjestää valvontaan organisaation). Muut lähteet: Suomen asianajajaliitto, Lakimiesmatrikkeli, Valtakunnansyyttäjänvirasto, Oikeuskanslerinvirasto, Etelä-Suomen aluehallintoviraston arkisto ja www.promerit.net/ahojahti.htm

Pyydän korjaamaan edellämainittujen tietojen mahdolliset virheet, täydentämään tietoja sekä lähettämään mitä tahansa Joensuussa 8.4.1950 syntyneeseen varatuomari Mikko Kovalaiseen liittyviä tietoja asiakirjoineen mahdollisimman pian. Erityisesti selvitettäviä asioita ovat onko Mikko Kovalainen varatuomarina käyttäytynyt kunnioitettavalla tavalla, onko hän ollut työssään taitava ja rehellinen sekä kuinka hän on hoitanut omat raha-asiansa ja päämiehiinsä liittyvät raha-asiat. -- Yhteystiedot tietojen lähettämistä varten